Dur Tymen

kuva   kuva  Dur Tymen VH-43275
  kuva  friisiläinen, ori
  kuva  s. 19.01.2008, 3-vuotias 18.02.2008
  kuva  167cm, musta
  kuva  KO Int. II, Re 80cm, koulu -ja valjakkopainotteinen
  kuva  maahantuoja: yersinio
  kuva  omistaja/kotitalli: yersinio, Friisiläistalli Duren
KILPAILUKALENTERI  kuva  PÄIVÄKIRJA  kuva  VALMENNUKSET

Luonne

  kuva  Olen Dur Tymen ja Suomeen tultuani minua on kutsuttu lempinimellä Tykki. Saavuin Suomeen vuoden 2009 alkupuolella. Olisikohan ollut helmikuussa. En muista tarkalleen milloin, mutta muistan kuitenkin sen, että silloin oli pirun kylmä ja autosta päästyäni ulos tuntui kuin turpakarvani olisivat jäätyneet ja tippuneet pois. Ennen Suomeen tuloa olen reissannut jo enemmänkin. Synnyin Hollannissa mistä matkasin emäni kanssa Saksaan. Saksasta minut myytiin kolmivuotiaana Ruotsiin ja elelin siellä pitkän ajan elämästäni. Suomeen minut myytiin kuulemma omistajan konkurssin vuoksi. Minut huutokaupattiin seitsemäntoista muun hevosen kanssa. Kyllähän minusta ihan hyvän hinnan sai pulittaa, mutta silti se ei mielestäni ollut ihan arvolleni sopivaa. Ruotsissa asuin tallissa mikä taisi olla kilpatalli ja siittola yhdistettynä. Toiminta tuntui ajoittain hieman kyseenalaiselta. Olin paikan ainut friisiläinen, muuten siellä oli pääpainotus puoliverisissä ratsuissa ja ravipuolen gotlanninrusseissa. Olin siis aika erottuva ilmestys siellä. En ollut jalostuskäytössä. Välillä itseasiassa tuntui siltä, etten ollut missään käytössä. Saatoin laiduntaa ja olla ja ihmetellä useita kuukausia putkeen. Välillä olin jonkun vuokrahevosena, mutta ne suhteet harvoin kestivät puolta vuotta pidempään.

  kuva  Täällä Suomessa olen viihtynyt. Vaikkakin, ajoittain minua hieman harmittaa, että talli on täynnä täysin samannäköisiä hevosia enkä minä enää erotu joukosta. Olen kuitenkin tottunut olemaan se johon huomio keskittyy. Elämä täällä ei ole ollut niin leppoisaa kuin Ruotsissa. Kuvittelin pääseväni hurmaamaan ja astumaan tammoja ja loikoilevani vain päivät, mutta todellisuudessa jouduinkin töihin. Minut pistettiin aluksi koulutusleirille, missä syynättiin, että mitä minä osaan ja mitä minulle on vielä mahdollista opettaa. No paljonhan minä tietenkin osaan. On minut aikoinaan koulutettu pitkälle kouluratsastuksessa ja olen jonkin verran toiminut myös valjakkohevosena. Niitä taitoja ei vain elämäni aikana ole hirveästi ylläpidetty. Koulutukseni jälkeen minut otettiin aluksi hieman hajanaisesti mukaan kisarenkaaseen. Ajattelivat, että koska olen jo tämän ikäinen niin minun kanssa tulee ottaa rauhallisesti. Tässä asiassa olen kyllä täysin samaa mieltä. Vaikka vielä omasta mielestäni olenkin edelleen nuori ja komea niin ei ne jalat enää liiku yhtä vikkelästi kuin joskus aikoinaan kun kirmailin vielä äitini helmoissa.

  kuva  Minua kuvaa parhaiten adjektiivit liikkuvainen, sitkeä ja huoleton. Vaikka lempinimeni on Tykki niin en koe olevani mikään tykki joka sinkoilee sinne tänne. Enemmänkin olen juuri liikkuvainen. Tarhassa ollessani kävelen ja ravailen paljon ja samalla tarkkailen kaikkea mitä ympärilläni tapahtuu. Karsinassakin tutkailen ja pyörin usein ympyrää. Tämä piirre saa usein ihmiset hermostumaan ja huutamaan minulle ja usein löydänkin itseni hoitotoimenpiteissä sidottuna. Tämä tietenkin hieman rajoittaa liikkumistani edestä, mutta onneksi voin aina steppaille sivuille. Sitkeä olen mielestäni sen takia, että vaikka toimin vuokrahevosena ison aikaa elämästäni niin olin aina mukava ratsastaa ja sain paljon kehuja. Todellakin, minä ansaitsin siitä kehuja. Nimittäin, huh mitä vuokralaisia minulla välillä oli. Löytyi suusta repijää, potkijaa, itkijää, hyppääjää ja ties mitä ja aina sitkeästi minä jatkoin kamalia ratsastushetkiä kuuliaisesti ilman riehumisia. Huoleton olen aina ollut. En ole ikinä stressannut tulevasta. Pyrin ajattelemaan niin, että elämä muuttuu aina ja se on vain otettava vastaan mitä sieltä tulee. Niin ikävät kuin mukavatkin asiat.

  kuva  Ratsastaessa olen todellakin erittäin mukava ja sehän tuli jo aiemminkin ilmi. Itse itseäänhän on aina hirveän vaikea arvioida, mutta olen usein kuullut ratsastajiltani tämäntyylisiä lausahduksia kuten "todella pehmeä kädelle", "reipas", "laukka on niin mukavaa ja pyörivää, että voisi vaikka nukahtaa". Ikäviäkin asioita minusta on sanottu, mutta mielestäni ne eivät ole mitenkään varteenotettavia sillä niitä tulee usein tehtävissä, missä en ole hyvä. Kerran esteitä hypätessä valmentaja sanoi, että näytän esteitä ylittäessäni lentävältä perunalta. Mitäköhän hän silläkin mahtoi tarkoittaa? Mielestäni olen ihan hyvä hyppääjä kunhan esteet ovat tarpeeksi pieniä. En mitenkään voisi edes kuvitella hyppääväni sellaisia esteitä mitä tallille tulevat kookkaat puoliveriset tuntuvat kiipeilevän. Hullun hommaa sanon minä. Itse olen atleettinen kouluratsu ja pystyn laukkaamaan vaikka paikoillaan jos on tarvis. Ottakoot isot estehepat vain minusta mallia.

Sukutaulu

   Rijkssteun
  friisiläinen, musta
 Wijselijk
friisiläinen, musta
 Assentieel
friisiläinen, musta
 Afwerking
friisiläinen, musta
 Ambstbekleder
friisiläinen, musta
 Geschiedenis
friisiläinen, musta
 Afwasmachine
friisiläinen, musta
   Afwegen
  friisiläinen, musta
 Jaarinkomen
friisiläinen, musta
 Afwezigheid
friisiläinen, musta
 Vredesbeweging
friisiläinen, musta
 Thau Aunea
friisiläinen, musta
 Thau Aaron
friisiläinen, musta
 Thau Bel
friisiläinen, musta

Sukuselvitys

  kuva  Isäni Rijkssteun on todella kiukkuinen hevonen. Oikeastaan häntä voisi kuvastaa sanalla vaarallinen. Rikke on nimittäin todella vaikea käsitellä ja on itseasiassa vain vahvojen ja raavaiden ihmisten käsiteltävissä. Välillä orin äkäisyys ja vihaisuus on miltei surullista sillä se ei siedä ketään lähellään ja on aina yksin. Orista saa varsoja ainoastaan siementämällä, sillä ensimmäisellä kerralla kun se oli astumassa tammaa niin se antoi tammalle sellaista kyytiä, että lopulta vahingonkorvauksista tapeltiin oikeudessa asti. Orin varsat ovat kuitenkin olleet todella haluttuja ja onneksi se ei ole periyttänyt ilkeää luonnettaan jälkeläisilleen. Rikke on kärsinyt koko elämänsä jalkavaivoista ja se on saanut niihin paljon kolhuja riehuessaan. Molemmista etujaloista sillä on hoidettu liikaluut, mutta jalat ovat hoidoista huolimatta olleet huonot kestämään jatkuvaa rasitusta. Rikke syntyi vuonna 2005 ja asui kasvattitallillaan vuoteen 2006 asti jonka jälkeen se muutti minun kasvattikotiini pienimuotoiseen siitoskäyttöön. Varsojen suosiosta huolimatta sisarusmääräni jäi pieneksi ja omasta mielestäni, ilman mitään omakehua, olen siitä joukosta ehdottomasti hienoin yksilö.

  kuva  Isänisäni Wijselijk on hupaisa ylikarvoittunut hevonen. Silloin kun Willeä ei ole klipattu, hän näyttää enemmänkin biisonilta kuin hevoselta. Klipattuna ja siistittynä hän on kuitenkin ihan suhteellisen siedettävän näköinen friisiläinen. Willellä on aina leikit ja kujeet mielessä ja niistä ei ikinä meinaa tulla loppua. Vaikka ominaisuus on pääasiassa positiivinen, niin joskus se saa myös negatiivisia piirteitä kun väsyneet ihmiset kiukustuvat kujeisiin. En ole ikinä tavannut isänisääni, mutta kuulin kerran muilta hevosilta laumassa, että hän oli saanut omistajansa kerran niin raivoihin, että tämä oli siltä seisomalta varannut ajan ruunaukseen. En ole tähänkään päivään mennessä saanut tietooni oliko se vain juoru vai menettikö sukulaiseni lopulta miehuutensa tällä tavoin. Jälkeläisiä Willellä on yhteensä kymmenen. Kukaan hänen jälkeläisistään ei ole menestynyt kovinkaan hyvin niin kilpailu-urallaan kuin missään muuallakaan. Varsat ovat olleet yleensä hyviä käyttöhevosia ja kilpailleet helpoissa luokissa noviisien ja harrastelijoiden kanssa.

  kuva  Isänisänisäni Assentieel oli saksalaissyntyinen jykevärunkoinen ori jonka kanssa yritettiin luoda uraa miltei lajissa kuin lajissa. Assentieel pääsi kokemaan kouluratsastuksen pyörähdykset, valjakkoajon täsmällisyyden, lännenratsastuksen vauhdikkuuden... Assentieelin omistaja oli hyvin kunnianhimoinen neiti joka oli päättänyt, että tästä hevosesta tulisi vielä jotain. Kärsivällisyys ei vain pitkällä tähtäimellä riittänyt ja muutamien takapakkien jälkeen oli aika vaihtaa lajia ja taas ajoittain palattiin vanhaan ja yritettiin aloittaa puhtaalta pöydältä. Assentieel astui kolme hieman kevytrakenteisempaa friisiläistammaa elämänsä aikana, mutta jälkeläiset eivät ole olleet isäänsä erikoisempia menestystarinoita.

  kuva  Isänisänemäni Afwerking oli mielenkiintoinen tuttavuus. Tammalla oli tapana olla äkäinen kaikenaikaa ja jatkuvasti. Se ei koskaan purrut tai potkinut, mutta kaikkeen mitä ympärille tapahtui se osoitti mieltään luimistelemalla ja näyttämällä hapanta naamaa. Ratsastaessakin tammalla oli aina korvat tiukasti luimussa ja kulkiessaan kuolaintuntumalla tamma näytti ajoittain siltä, että siltä olisi korvat puuttunut kokonaan. Muiden hevosten seurassa Afwerking otti hieman rennommin, mutta kyseessä piti olla ehdottomasti se tallin tuttu hevonen. Ketään uutta tuttavuutta ei missään nimessä voinut ottaa korvat hörössä ja ilosta ja innostuksesta hirnuen vastaan.

  kuva  Isänemäni Ambstbekleder oli taasen todella huipputamma. Se osallistui nelivuotiaana nuorten hevosten laatuarvosteluun ja loppupisteiden laskettua tamma oli toiseksi paras. Myöhemmällä iällä tamma kantakirjattiin Hollannissa ensimmäiselle palkinnolle. Tämä oli ollut Amben omistajien tavoite tamman kanssa ja vaikka jokainen tiesi kuinka hyvä tamma oli, niin tulos tuntui silti uskomattomalta. Kantakirjauksen jälkeen Ambe jäi aktiiviseen siitoskäyttöön. Se on ollut todella hyvä periyttäjä ja sen jälkeläisillä on ollut aina hyvät rotuominaisuudet ja ratsastettavuudeltaan ne ovat olleet täysiä kymppejä. Mutta jos jotain hyvää niin myös jotain huonoakin. Tamman jälkeläisillä on ollut ominaisuutena huono käsiteltävyys mikä on ollut yllättävää sillä Ambe itse on oikein miellyttävä neiti ja sen kanssa pystyisi toimimaan täysin kokemattomat pikkulapsetkin. Isänemäni elämä kantakirjauksen jälkeen on ollut yhtä äitinä olemista. Se sai aluksi varsoja oikein massatuotannolla, mutta iän karttuessa ja tamman kunnon heikentyessä varsomisvälejä on pidennetty ja pikkuhiljaa alkaa näyttämään siltä, että tämä tamma on varsansa pian varsonut.

  kuva  Isänemänisäni Geschiedenis oli oikea Hollywood tarina traagisine käänteineen. Ori oli syntyessään todella heikko ja sen ensimmäiset kuukaudet olivat jatkuvaa kamppailua elämästä. Vuoden ikään mennessä Geschiedenis oli kuitenkin karaistunut ja kasvanut runsaasti ja pärjäsi jo ikätovereidensa kanssa laitumella pitäen tarpeen tullen muita kurissa ja nuhteessa. Geschiedenisin kouluttaminen oli haastavaa. Orilla olisi ollut kaikkia muita intressejä kuin kouluradan kiertäminen. Vaikka hevosen kouluttaja useasti meinasi vaipua epätoivoon niin suurena motivaationa kouluttaa Geschiedenistä kunnon ratsu oli sen upeat liikkeet jotka saivat ihmiset jäämään katselemaan sitä pidemmäksikin aikaa. Lopulta ori pääsikin kilpailemaan ja oli kolmen vuoden ajan täysin voittamaton kouluratsu. Mikään hyvä ei kuitenkaan kestä ikuisesti ja laitumella ollessaan ori todennäköisesti astui kaninkoloon ja poikkaisi jalkansa. Omistajan jääräpäisyydestä johtuen oria ei lopetettu ja se eli pitkään rampana siitosorina kunnes kuoli kymmenen vuoden ikäisenä.

  kuva  Pienikokoinen isänemänemäni Afwasmachine oli kiltti tamma joka kiersi aktiivisesti alueensa seurakisat tomeran ratsastajansa kanssa. Menestystä pari keräsi helpoista luokista ja usein he olivatkin pienten tallien järjestämissä koulukilpailuissa ennakkosuosikkeja. Ehkäpä pari aiheutti myös närää kiertämällä vuodesta toiseen helppoja seurakisoja varmojen voittojen tiedossa, sillä harvemmin aloittelevista kisaajista puolituntemattomalla hevosella oli vastusta pitkään yhdessä kulkeneelle ratsukolle.

  kuva  Emäni Afwegen on pehmeä tammamamma. Siis todellinen äitihahmo. Itseasiassa tamma ei ole elämänsä aikana muuta tehnytkään kun kantanut ja hoivannut varsoja. Sen luona on vieraillut todellisia huippuoreja ja varsatkin ovat olleet sen mukaisia. Huonoa varsaa ei tämä tamma ole maailmaan pyöräyttänyt. Emälläni suunniteltiin aluksi kilpailu-uran aloittamista, mutta koska varsat olivat niin hienoja, päätettiin, että se jää kokonaan siitoskäyttöön ja näin saadaan mahdollisimman monta hyvää ja kallista hevosta teetettyä. Jos isäni jälkeläisten kesken pystyin sanomaan, että olen joukon tasokkain hevonen niin emän puolelta tulevien sisarusten kanssa on sitten ihan toinen ääni kellossa myös minulla. Listalta löytyy paljon korkeasti koulutettuja valjakko -ja kouluhevosia ja siinä sakissa on vaikea ylettyä edes keskitasoon. Saati sitten, että voisin kehaista olevani paras. Emäni asui koko elämänsä samalla tallilla. Olemme siis molemmat samalta kasvattajalta. Ikäväkseni vain minä jouduin muuttamaan emäni luota pois ja pari vuotta vanhempi veljeni sai myös jäädä tallille asumaan. Oli kuulemma niin mahtava tulevaisuudenlupaus.

  kuva  Emänisäni Jaarinkomen kerkesi elää vain kuusivuotiaaksi ennen kuin kuoli autokolarissa. Komi oli tällöin matkalla kisoista kotiin kun rekka tönäisi traileria ja se kaatui ojaan. Ori ja sen kanssa trailerissa matkustava hevonen selviytyivät hengissä kolarista, mutta molemmat piti sen seurauksena kuitenkin lopettaa. Hevosten menetys oli omistajille kova pala ja he jäivät miltei kymmeneksi vuodeksi pois hevosharrastuksestaan, kunnes taas myöhemmin uskaltautuivat hankkimaan yhden hevosen lemmikiksi. Lyhyestä elämästään huolimatta Komi jätti kolme varsaa. Yksi niistä menestyi myös hyvin kilpailukentillä. Luonteeltaan ori oli leppoisa ja hyvin käyttäytyvä herrasmies joka ei omannut yhtään orimaisia piirteitä. Sen olisi voinut tarhata vaikka tamman kanssa ja se olisi käyskennellyt omissa oloissaan välittämättä seuralaisestaan.

  kuva  Emänisänisäni Afwezigheid ja emänisänemäni Vredesbeweging omasivat molemmat vaikeat nimet, mitkä olivat kovassa huudossa siihen aikaan kun nämä kaksi syntyivät. Afwezigheid ja Vredesbeweging ovat nimittäin syntyneet samana vuonna samassa siittolassa ja vaikka hevosten elämäntaipale lähti siittolasta eri suuntiin niin ne ovat saaneet yhdessä yhden jälkeläisen. Afwezigheidillä jälkeläisiä oli muutama enemmänkin, mutta ei mitään suuria määriä, sillä orin astumiset harvoin onnistuivat. Vredesbewegingin varsamäärä sen sijaan jäi ainoastaan yhteen varsaan. Tamman omistaja oli sitä mieltä, että koko varsomisprosessi, siemennyksestä, kantoajasta ja varsomisesta lähtien oli niin stressaavaa, ettei hän halunnut kokea sitä uuden elämän iloa enää koskaan.

  kuva  Emänemäni Thau Aunea toimi siitostammana Ruotsissa. Se kilpaili aluksi, mutta tulokset olivat laihoja ja Aune siirrettiin kokonaan siitoskäyttöön. Ruotsissa se sai viisi varsaa ja sen jälkeen tamma myytiin Hollantiin missä se jatkoi laihoilla kilpailutuloksilla ja siitostammana. Saavutuksillaan emänemäni ei ole jäänyt historiaan, mutta sen nimi esiintyy monien hyvien hevosten suvussa, tosin ei ihan lähipolvissa. Käytökseltään Aune on kiltti, mutta hyvin herkkä ja säikky. Sitä ei voinut sitoa kiinni, sillä se saa helposti vetopaniikin ja on rikkonut tällä tavalla monta riimua ja saipa kerran irrotettua myös karsinan oven kiskoiltaan. Hyvä puoli tammassa oli kuitenkin se, että se seisoo aina tarvittaessa paikoillaan, oltiin sitten tallissa tai ulkona.

  kuva  Emänemänisäni Thau Aaron oli Ruotsissa syntynyt ja elänyt friisiläisori. Se asua lähinnä harrastelijan luona joka oli tahtonut ostaa itselleen komean ja etenkin erilaisen näköisen hevosen kaikkien pohjoisruotsinhevostensa sekaan. Omistaja kuitenkin osallistui aktiivisesti kaikkiin Ruotsissa järjestettäviin tapahtumiin mihin vain friisiläisen kanssa voi mennä. Enemmän se olikin kiertelyä erilaisissa näytöksissä missä friisiläisten kanssa esiteltiin erilaisia katrilleja tai ratsastusliikkeitä. Aaronin kanssa kilpailtiin vähän. Sillä olisi ollut varmasti potentiaalia menestyä tiettyyn pisteeseen asti, mutta orin omistajalla ei ollut halua tai kiinnostusta valmentautua sen kanssa enempää kuin itse osasi.

  kuva  Emänemänemäni Thau Bel on syntynyt samassa siittolassa Aaronin kanssa ja tämä vaikuttikin suuresti siihen, miksi tamma aikoinaan astutettiin Aaronilla. Astutus oli enemmänkin ystävänkauppaa kuin pitkällä tähtäimellä jalostamista, mutta kun astutus -ja varsamaksut saatiin puoli-ilmatteeksi niin Bel sai itselleen ensimmäisen varsan sitä kautta. Myöhemmin tamman astutukset olivat paljon harkitumpia, mutta jälkeläiset eivät loppujen lopuksi olleet yhtään sen parempia kuin Thau Aunea eikä niistä maksettu yhtään sen kalliimpaa hintaa. Äkäisen luonteensa vuoksi Bel ei ollut kotitallillaan suosiossa ja monet karttoivat kaikin keinoin tamman kanssa toimimista. Monilla oli Bellistä muistona ikävät hampaanjäljet käsivarsissaan ja reisissään kun tamma kiukuspäissään on näyttänyt ihmisille kaapin paikkaa.

Jälkeläiset

 ori 
 Duren Hamer  ei meriittejä  emä: Dur Afweer
 ori 
 Duren Bakker  ei meriittejä  emä: Dur Durven
 ori 
 Duren Toris  ei meriittejä  emä: Philadelphia W
 ori 
 Duren Wolfe  ei meriittejä  emä: Rolanda
  tamma  
 Duren Halinka  ei meriittejä  emä: DOF Aaie
  tamma  
 Farewell Andahlia  ei meriittejä  emä: Nattig


kuva

© Stal Okkema
virtuaalihevonen / a sim-game horse
kyseessä on virtuaalitalli, kaikki tiedot ovat keksittyjä, a sim-game stable