Dur Afweer

kuollut 6.9.2013

  Dur Afweer VH04-040-1089
  friisiläinen, tamma
  s. 16.12.2007, 4-vuotias 16.01.2008
  151cm, tamma
  ko: va A, va: vaativa
  maahantuoja: yersinio
  kotitalli/omistaja: Duren

Palkittu VVJ:n laatuarvostelussa I-palkinnolla, 101,25p.
Palkittu KRJ:n laatuarvostelussa II-palkinnolla, 95p.
Palkittu yleislaatuarvostelussa 2 palkinnolla, 128p.

KILPAILUKALENTERI    PÄIVÄKIRJA    VALMENNUKSET




Katsaus historiaan ja kummallisiin tapoihin

Dur Afweer eli Asta on lempeä, pyöreä friisiläispallero. Tamma on mukava käsitellä. Se antaa kärsivällisesti hoitajansa häärätä ympärillään, letittää häntää, pestä jalkoja, rapsuttaa etujalkojen välistä... Yleensä Asta onkin helppohoitoinen. Se ei tarhaan päästyään kellistä itseään ensimmäiseen vastaantulevaan mutalätäkköön ja vaikka tamma ei vettä pelkääkään niin se väistää tyttömäisesti kaikki vastaantulevat vesilätäköt. Ennen ratsastuskertaa siis ei tarvitse pelätä, että karsinasta löytyisi mutaan hautautunut poni josta näkyy ainoastaan silmät pieninä kirkkaina pisteinä. Kiltistä luonteesta huolimatta Astaltakin löytyy heikko kohtansa ja se on satulavyön kiristys. Silloin tamma vääntää korvansa ikävästi luimuun ja näyttää nyrpeää naamaa, mutta ei missään nimessä kuitenkaan kajoaisi hampailla ihmisiin vaikka operaatio onkin epämiellyttävä.

Asta tottui jo pienestä pitäen suuren tallin suuriin tapahtumiin ja runsaisiin kävijämääriin. Se oppi seuralliseksi hevoseksi joka kuitenkin osaa näyttää milloin loputtomat rapsut eivät enää kiinnosta. Tällöin tamma kääntyy karsinassaan takapuoli ovelle päin ja innokkaimmat rapsuttelijathan vain jatkavat sitten takapuolen silittelyä. Harvemmin näin kuitenkaan pääsee käymään, lähinnä vain silloin kun lastenleirejä on ollut monta viikkoa putkeen, niin alkaa itse kukin olemaan loman tarpeessa. Isot kilpailutapahtumat saavat Astaan usein enemmän eloa. Tamma muutenkin rakastaa yhteisiä kilpailumatkoja joihin lähdetään suurella porukalla ja vietetään siellä koko pidennetty viikonloppu. Muiden hevosten keksiessä omia kenkkuiluja on Asta aina reissun ilopilleri ja aurinko. Sen kanssa homma sujuu! Ei riehumisia verryttely alueella, ei jatkuvaa huutamista kavereiden perään, ei pelottavaa karsinaa missä on jo yksi yö vietetty ilman ongelmia... listaa voisi jatkaa loputtomiin. Välillä miltei käydään kilpailua siitä kuka saa olla pitkän ja raskaan viikonlopun Astan hoitajana ja kuka jonkun rasavillin. Parhaiten sopuun ollaankin päästy hieman vaihtelemalla hevosia. Toisen väsyessä jatkuvasti pomppivaan hoidokkiinsa on aika vaihtaa helpompaan Astaan ja kaikki pysyvät tyytyväisinä ja hevosillakin on mukavampaa kun ihmisten hermot pysyvät kasassa.

Ratsuna Asta on hieman raskas ja kovasuinen. Vaikka luonne on kiltti ja kultainen, niin Asta on hyvin vaikea ratsu ja yleensä kokemattomien ratsastajien kanssa homma alkaa olemaan enemmän vetokilpailua kuin ratsastamista ja lopputulos on se, että ratsastaja valittaa kipeytyneitä käsiään ja hartioitaan. Tamma tarvitsee paljon puolipidätteitä, reipasta tahtia ja tiivistä istuntaa avuksi, jotta tamma kevenisi edestä niin paljon, ettei se jatkuvasti roikottaisi päätään ratsastajansa käsien varassa. Vaikka Asta on hyvin ponimainen ja jyränomainen niin koottuna ja kevyenä ratsuna se on varsin kaunis näky. Pyöreys ja voimakkuus saa liikkeet näyttämään vahvemmilta ja vielä kun tamman on saanut kulkemaan reippaasti niin tämä tonnikeijukin näyttää miltei höyheneltä. Astan liikkeet ovat ponimaiset, hieman tikittävät ja epämiellyttävät istua. Pitkät pätkät harjoitusravia tämän tamman selässä saa varmasti ratsastajan lopulta vääntelemään naamaa ja toteamaan kuinka vatsalihakset ovat saaneet elämänsä treenin. Laukka on hieman helpompaa, vaikka ei tämän tamman laukasta voi missään nimessä sanoa, että kuin keinutuolissa istuisi. Ravipätkän jälkeen se kuitenkin tuntuu monista pelastavalta tekijältä ja onkin raviin verrattuna huomattavasti mukavampi askellaji istua.




   Vreemde
  friisiläinen, musta
 Spaander
friisiläinen, musta
 Geschreeuw
friisiläinen, musta
 Woekeraar
friisiläinen, musta
 Eicel
friisiläinen, musta
 Bloedeloos
friisiläinen, musta
 Afweer
friisiläinen, musta
   Eigendom
  friisiläinen, musta
 Vrede
friisiläinen, musta
 Ambigu
friisiläinen, musta
 Amandel
friisiläinen, musta
 Rij
friisiläinen, musta
 Geschokt
friisiläinen, musta
 Wijlen
friisiläinen, musta

Sukuselvitys

Astan isä Vreemde syntyi aikoinaan suurella ratsastuskoululla, missä omistaja harrastustoimintanaan kasvatti myös friisiläisiä ja jonkin verran myös puoliverisiä. Vreemden emä toimi ratsastuskoulun maskottina ja tallin omistajan pojan kouluratsuna ja myös jonkin verran kehittyneempien ratsastajien kilpailu-uran alullepanijana. Vreemden myyntipäätös oli tehty jo ennen kuin ori ehti syntyä maailmaan ja vuoden ikäisenä se matkusti Hollantiin koulutettavaksi. Vreemdestä tuli monilapsisen hollantilaisperheen ratsu jota jokainen perheenjäsen käytti omiin tarkoituksiinsa, oli se sitten maastoilua tai valjakkohevosena toimimista. Vreemden elämä oli siis erittäin monipuolista ja se kilpaili perheen lapsien kanssa miltei lajissa kuin lajissa. Menestystä perhe ei Vreemden kanssa niittänyt ja jos kilpailuihinkin oli tarkoitus osallistua niin ne aina painottuivat helppoihin ja matalatasoisiin luokkiin. Kuitenkin Vreemde toimi koko pitkän ikänsä perheen opetusmestarina ja se toimi lapsille ponnahduslautana hevosurheilun pariin, mitä vanhemmat heiltä niin kovasti toivoivat.

Isänisä Spaander asui Saksassa jossa se oli maatilanherran silmätikku. Orilla oli mitä upein ulkomuoto ja se keräsi tallin ulkopuolella runsain mitoin katseita ja taputuksia. Isäntä olisi oria mielellään käyttänytkin jalostukseen, mutta koska se oli pääasiassa maatilahevonen ilman meriittejä, niin sille ei juurikaan ollut tammoja tai tammanomistajia jotka olisivat "maatilakonia" halunneet kiiltäväksi puunatuilla tammoillaan käyttää. Kaksi tammaa ori lopulta astui elämänsä aikana, mutta toinen varsoista jouduttiin lopettamaan heti sen synnyttyään. Spaanderin elämän alkutaipale ei ollut helppo. Sen emä kuoli varsomisen jälkeen ja ori joutui elämään muutaman päivän ilman emää ennen kuin sopiva sijaisemä löytyi. Kuitenkin ori eli miltei kolmenkymmenen vuoden ikäiseksi ja kuoli kesäisenä päivänä laitumelleen vanhuuteen rakkaan omistajansa pidellessä sen päätä sylissään.

Isänisänisä Geschreeuw jota tutummin kutsuttiin Cheeviksi oli riehakas ja villi ori jonka omistajat halusivat ongelmista huolimatta pitää orinsa orina. Vaikka Cheevillä oli tapana karkailla, käydä hätyyttelemässä niin tammoja kuin naapureitakin ja näin ollen tuhoten omistajansa rauhalliset yöunet kun tämä sai aina sydän syrjällään pelätä missäpäin hänen villiorinsa milläkin hetkellä kulkee ja mitä se seuraavana päivänä saisi aikaiseksi. Ongelmista huolimatta Cheevi oli menestynyt upeasti viitenä ensimmäisenä vuotenaan koulukentillä ja saatuaan astutusluvan ensimmäisen kerran se keräsi sen vuoden tilastoihin nimiinsä eniten varsoja siltä vuodelta. Cheevin astutuksissa ei paljoa karsintaa suoritettu, vaan orin omistajat olisivat sen antaneet astua vaikka lampaan kunhan astutus -ja varsamaksut kilahtavat tilille.

Isänisänemä Woekeraar oli elämänsä aikana "pelkkä" siitostamma. Ei kuitenkaan ihan mikä tahansa tamma vaan Wokin jälkeläiset on muistettu todella upeasta, ylväästä ulkonäöstä. Tamma on periyttänyt jälkeläisilleen etenkin barokkityyppistä ulkonäköä ja tamman jälkeläisiä on himoittu suuresti erilaisiin näytöksiin näytöshevosiksi. Tamman omistaja oli kuitenkin todella tarkka siitä minkälaiseen käyttöön hän hevostensa jälkeläiset tahtoi ja maailmaa kiertävä showhevonen ei kuulunut siihen kastiin mihin hän kasvattinsa tahtoi.

Isänemä Eicel oli ratsastuskoulutamma ja hyvin suuressa suosiossa nuorten aloittelevien kilpailijoiden keskuudessa. Tamma ei hätkähtänyt meteliä eikä uusia tilanteita ja koulukentillä se oli kaunis näky. Käytökseltään Eicel oli hyvin kiltti ja sopi hyvin aloittelijoille. Tamma oli kuitenkin pitkälle koulutettu, joten se oli myös mitä mainioin ratsu kokeneemmille ratsastajille ja pääasiassa kokeneemmat tammalla saivatkin ratsastaa. Varsoja tamma sai ratsastuskoululla kolme kappaletta joista yksi jäi koululle, yksi myytiin ratsastuskoulun omistajan tutuille Hollantiin ja yksi lähti Ranskaan pieneen siittolaan. Eicel oli hyvin raskas friisiläinen sporttisemmasta lajistaan huolimatta ja sille pyrittiin valitsemaan mahdollisimman kevyitä oreja, jotta varsoista tulisi emäänsä kevyempiä ja toivoen, että emän liikkeet ja hyvä luonne periytyisi sukupolvelta toiselle.

Isänemänisä Bloedeloos oli suurikokoinen friisiläinen jonka kanssa kilpailtiin aktiivisesti valjakkoajoa. Ori toimi ryhmävaljakon keulahevosena. Kyllä Bloedeloos kykeni toimimaan nelivaljakossa millä paikalla vaan, mutta ensimmäisen paikka oikealla oli erityisesti sen heiniä ja siihen se oli pienestä asti koulutettu. Näin ollen orin ohjastaja, hollantilainen Hanz K. Uckelman, käytti Bloedeloosia mieluiten sillä paikalla missä se oli vahvimmillaan. Hanz voitti valjakollaan Hollannin maailmanmestaruuden peräti kolme kertaa peräkkäin ja osallistui lukuisiin Euroopan mestaruuksiin menestyen niissä aina hyvin.

Isänemänemä Afweer jonka mukaan pieni Astamme aikanaan nimettiin oli alkuun ressukka hevoseksi. Se oli syntyessään hyvin pieni ja eläinlääkäri ennusti pienokaisen elävän vain muutaman päivän ikäiseksi. Kuitenkin Afweer kampesi pian syntymänsä jälkeen jaloilleen etsien emänsä nisiä mistä imeä itseensä kasvutarpeita ja voimaa. Joka tapauksessa Afweer oli niin pieni, ettei sitä alkuun uskallettu edes päästää saman kesän varsojen kanssa samalle laitumelle. Pienellä tammalla oli jatkuvasti vaikeuksia pysyä pystyssä ja sille jouduttiin muutaman kerran antamaan plasmaa suonensisäisesti. Loppujen lopuksi varsasta kasvoi kuitenkin hevosen kokoinen hevonen ja se pääsi siihen käyttöön mihin se oli syntynytkin, eli siitostammaksi.

Emä Eigendom oli elämänsä aikana todellinen maailmanmatkaaja. Se syntyi Saksassa mistä se myytiin Belgiaan. Belgiasta tamman matka jatkui Ruotsin kautta Viroon ja sieltä sitten lopulta myytiin Hollantiin siitoskäyttöön. Maailmalla reissaamisen aikana tamman hinta puoliutui ja Hollantiin matkatessaan sen ostaja ei ollut täysin varma, että tuliko nyt ostettua Virosta sika säkissä vai oikea hevonen. Hollannissa Eigendom varsoi kuitenkin kolme varsaa ja lopulta päätettiin taas myydä ja tamma matkusti takaisin synnyinsijoilleen Saksaan missä se lopulta pääsi viettämään loppuelämänsä. Luonteeltaan tamma oli herkkä ja säväkkä jonka vuoksi sitä oli vaikea käsitellä ja se varmasti oli osasyy tamman jatkuvaan myymiseen.

Emänisä Vrede oli suuren siittolan siitosori ja sillä on miltei sata jälkeläistä ympäri maailmaa. Suosituimpia orin jälkeläiset olivat ehdottomasti Saksassa missä niitä asuu miltei kolmasosa. Ori ei menestynyt kilpailuradoilla niin kuin vanhempansa aikoinaan, mutta taas periytti hyviä ominaisuuksia paremmin kuin vanhempansa. Vreden jälkeläisille ominaista on ollut sopeutuvainen kiltti luonne, lennokkaat askeleet ja hyvä rakenne. Etenkin tyyppipisteet ovat jälkeläisillä olleet aina hyvät. Vrede oli kiitettävän, kahdenkymmenenkolmen ikäinen kun siltä viimein alkoivat jalat pettämään ja ori päätettiin lopettaa hyvissä ajoin ennen kuin se kerkesi kärsimään suuremmista kivuista.

Emänisänisä Ambigu syntyi Ranskassa mistä se kymmenvuotiaana liisattiin Ruotsiin jalostuskäyttöön. Siellä Ambigu oli hyvin suosittu jalostusori ja koska se mikä on Ruotsissa muotia rantautuu hyvin usein myös Suomeen ja Ambigu vietti myös muutaman vuoden Suomessa. Ennen uraansa jalostusorina Embigu kilpaili hyvinkin menestyksekkäästi kouluratsuna. Orin osallistumista kilpailuista vain kolmessa se jäi ilman sijoitusta.

Emänisänemä Amandel kasvoi pienestä varsasta suoraan emäksi. Se varsoi ensimmäisen varsansa neljävuotiaana ja siirtyi vasta sen jälkeen aktiivisemmaksi ratsuksi. Toki tammaa oli jo koulutettu miltei normaaliin tapaan myös varsan kantoaikana ja varsan juostessa vierellä, mutta vieroituksen ja tamman fyysisen kunnon annettua enemmän myöten antoi se myös enemmän vaihtelua tulevaan treeniin ja sen laatuun. Amandel kilpaili niin kouluratsastuksessa kuin valjakossakin, mutta valjakossa se ei ikinä kerännyt menestystä. Kouluratsuna tammasta tuli esiin parhaat puolet ja Amandelin kasvattajan osallistuessa kasvattajapäiville oli tamman osuus hyvin suurena osana vaikuttamassa siihen, että kasvattaja valittiin vuoden kasvattajaksi.

Emänemä Rij oli suurikokoinen tamma jota sen omistaja tahtoi käyttää siitoshevosena vaikka tamman jokainen varsominen ja kantoaika oli tuonut mukanaan jos jonkinmoista ongelmaa. Kolme suloista ja pirteää tammavarsaa Rij kuitenkin sai maailmaan. Viimeisimmän varsan kantoaikana Rijillä ilmeni paljon ongelmia; tamma oli apaattinen, ei syönyt tai liikkunut. Ennen varsomista tamma kuitenkin piristyi kuin silmissä ja omistaja kerkesi jo huokaisemaan helpotuksesta kunnes sitten itse varsominen alkoi. Varsa tuli ulos väärinpäin ja oli hyvin lähellä, että se menehtyisi. Rijin onni ei tällä kertaa ollut enää niin suuri vaan tamma menehtyi muutama tunti varsomisen jälkeen.

Emänemänisä Geschokt osaa olla hurmaava ja vie mennessään aina uusien ihmisten sydämet. Gekulla on kieroutunut tapa olla aluksi maailman ihanin, hellyttävin ja saada ihmiset tuntemaan itsensä todellisiksi hevoskouluttajiksi kun ori heitä liehittelee. Todellisuudessa Gekulla on hieman ikävä maine ja siitä aina varoitellaan uusia ihmisiä, mutta ilkikuriset piirteet tulevat usein esiin vasta muutaman kuukauden kuluttua jolloin ne tulevatkin täysin yllätyksenä. Geku osaa käyttää hyväkseen ihmisten varomattomuuden ja kenkkuilun alkaessa sen bravuurina on karata aukinaisesta karsinanovesta joko kiusaamaan tammoja tai suuntaamalla rehulaan herkuttelureissulle.

Emänemänemä Wijlen on hyvin epäonnisen pienen maatilasiittolan kantatamma. Siittola koki tulipalon jos toisenkin, mutta onni oli myös tulipaloissa mukana ja suuria hevosmenetyksiä tallin omistaja ei ikinä kokenut. Hevoset kun pääasiassa viettivät aikaansa laitumella varsoineen. Kuitenkaan, menetyksiltäkään ei voitu välttyä ja omistaja menetti kaksi kallista siitosoriaan. Wijlen varsoi ainoastaan oreja ja ne ovat olleet todella suosittuja siitosoreina joten pienen tallin tammana se löytyy miltei Euroopan jokaisesta kolkasta jonkun friisiläisen suvusta.




Jälkeläiset

 tamma 
 Duren Amandel  VIR MVA ch., KTK II, KRJ 1  isä: Dur Dorsen
 ori 
 Duren Hamer    isä: Dur Tymen
 ori 
 Duren Kyrill  sijoituksia kilpailuista  isä: Klein Duvel
 tamma 
 Duren Ourora  sijoituksia kilpailuista  isä: Omineus
 tamma 
 Duren Aaria    isä: Lucifer

© yersinio
kyseessä on virtuaalihevonen, kaikki tiedot ovat keksittyjä, a sim-game horse