Duren Anektode
|
Champion-arvonimi myönnetty 28.07.2013
Kantakirjattu hevostammojen kantakirjaan III-palkinnolle, 64p.
Palkittu KRJ:n laatuarvostelussa I-palkinnolla, 109,5p.
Palkittu VVJ:n laatuarvostelussa I-palkinnolla, 108,1p.
31.10.2009 YLA2 (122p., "20+36+31+35 = 122p")
Huih! Säikähdinpä kovasti, oliko pakko hiippailla siihen ihan ilmoittamatta? Kaiken lisäksi en tunne sinua. Onkohan sinulla edes hyvät mielessä? No mutta, porkkana kelpaa aina. Tosiaan, minun nimeni on Duren Anektode, tutuille vaan Annu. Mutta sinulle Duren Anektode! Uskallakin kutsua Annuksi! Olen tarkka tällaisissa asioissa! En todellakaan luota ihmisiin helposti. Vaikka en mitään säälittäviä kiukutteluja harrastakaan, kuten jotkut muut lapselliset ponit, osaan tarvittaessa kyllä käyttää apujani!
Hoitajakseni en ihan ketä tahansa tavallista pulliaista ota. Tunnen oloni epävarmaksi ja pelokkaaksi oudon ihmisen kanssa, joka aivan mitään minusta tietämättä alkaa sukia, ja kaikki menee ihan väärin ja kaikkea...! Tutut ihmiset tietävät oikkuni ja silloin tunnen oloni hyväksi. Vähän tuntemattomampi henkilö saattaakin pitää minut vähän varpaillani, eihän noista ihmisistä ikinä tiedä. Sen verran ailahtelevaisia otuksia ovat. Olen sen verran herkkänahkainen, että liian kovaa ei saa harjata. Ilmoitan kyllä kivuliaasti jos sen teet! Korvani ja mahani ovat erityisen herkkiä, että niitä täytyy varoa. Kaviot annan kiltisti, mutta tuntemattomia saatan tahallani vähän kiusata, enkä suostu nostamaan jalkojani. Taluttaessa käyttäydyn hyvin, mitä nyt joskus vähän syöksähtelen portilla, ei sen kummempaa. Orit eivät minua yleensä hetkauta, mutta tiettyinä jaksoina ne ovat jotenkin aivan erilaisia, niin kiinnostavia! Jos näen ulkona komean orin, menen enkä meinaa. Siinä saattaa taluttajakin jäädä jalkoihin.
Ratsastaessa olen yhtä vaativa kuin hoitotilanteissa. Ratsastajani ei saa olla mikään 8-kesäinen pikkulapsi, jolla ei ole hajuakaan siitä, miten minua tulisi ohjata. Valitsen itse ratsastajani, ei hän minua. Osaan kyllä näyttää, jos en ratsastajaani hyväksy (lempitemppujani ovat mm. pukkisarja, pystyyn nouseminen, laukkapyrähdykset, sivuloikat...)! Osaava tammahan minä olen, mutta vaadin samaa taitotasoa ratsastajaltani. Minua ei saa kiusata pohkeiden paukuttamisella tai suusta vetämisellä. Siitä vasta suutunkin, enkä toimikaan enää niin kuin ratsastajani haluaisi. Mutta jos selkääni kapuaa sielunkumppanini, suostun kyllä toimimaan hyvin. Valjakkohevosena saatan olla hieman helpompi, mutta näytän myös silloin näytän hapanta naamaa jos tarve vaatii. Etenkin jos ohjastaja antaa vähänkään ristiriitaisia apuja. Tietenkin kilpailut voitan helposti. Onhan minulla todella näyttävät liikkeet. Valjakkotouhuissa kuitenkin nimenomaan se kestävyyskoe on aivan huippu. Itse ainakin posotan sen pää kolmantena jalkana läpi.
Lastauksesta en erityisemmin välitä. Traileri on aivan liian pieni minulle, näyttää ahdistavalta ja siitä tulee mieleen vain huonoja muistoja... Jotenkin ne ihmiset saavat aina minut siihen kopinkuvatukseen raahattua. Aamupöperöt jäävät aina jakamatta ja trailerinhökötyksessä olisi hirveästi ruokaa, mm... Ei sitä pysty vastustamaan! Kaverin seura helpottaa matkustamista, mutta vain tietyn kaverin. Jonkun epämiellyttävän kanssa saan kyllä tappelun aikaan. Kisoissa olen kuin kotonani, olenhan tottunut kisaratsu. Kisatilanteet ovat mieleeni, ja tutkailen innoissani uutta ympäristöä. Hermostunut en ole kertaakaan, mitään temppuja ihmisten menoksi en järjestetä, haistelen ja katselen vain uutta ympäristöä. Ja se tunne, kun astun isolle kentälle ihmisten katseltavana! Rakastan sitä tunnetta.
Muiden hevosten kanssa... Minä vai? En pidä oikeastaan laumassa olemisesta. Kökötän tarhassa mieluiten yksinäni, tai sitten luotettujen ystävieni kanssa. On rasittavaa olla aina varomassa arvokkaiden tammarouvien kipakoita kavioita (miten ne mummot oikein jaksavat...) ja ärjymässä innokkaille lapsille. Pysyttelen sivussa tällaisesta, en halua tulla nokituksi vaikka välillä pieniin käsikähmiin joudunkin. Olen rohkea, mutten tyhmänrohkea.
Sukutaulut & jälkeläiset
| Dur Dorsen champion, KTK III, VVJ 1, KRJ 2 |
Jaar fri, m |
Ascapist fri, m |
| Middagdutje fri, m |
||
| Jaarboek fri, m |
Essentie fri, m |
|
| Vreedsaam fri, m |
||
| Dur Aanmanen KRJ 2, VVJ 2, YLA 2 |
Afwezig fri, m |
Jaguar fri, m |
| Spaander fri, m |
||
| Rijk fri, m |
Rijkdom fri, m |
|
| Eigen fri, m |
| tamma | Duren Viooltje | isä: LeLa's Rock'n Lol | |
| tamma | Orania v.d. Duren | isä: Duren Oliver | |
| tamma | Alycia v.d. Duren | isä: Duren Toby | KRJ & VVJ sijoituksia |
| ori | Duren Tobias | isä: Duren Joe | KRJ sijoituksia |
| ori | Duren Dingo | isä: Twister van Zeld | |
| ori | Duren Balten | isä: Berend fan Lycan | KRJ & VVJ sijoituksia |
| ori | Pontiac v.d. Duren | isä: Renault v.d. Swan | VIR MVA ch., KTK-III, KRJ 1 |
Sukujuuret
Isä Dur Dorsen on 161cm elegantti friisiläisherra joka saapui suomeen vuoden 2007 lopussa. Ori on kilpaillut paljon, mutta se ei juurikaan menestynyt koulukentillä. Muutamista jälkeläisistä huomattiin, että ori periyttää jälkeläisilleen kestävyyttä ja jälkeläiset rupesivat menestymään kisakentillään isäänsä paremmin. Näin Dorsen siirtyi pääasiassa siitoskäyttöön ja sai 10 jälkeläistä jotka kaikki ovat tammoja. Ori palkittiin Yleislaatuarvostelussa 2 palkinnolle 126pisteellä.
Isänisä Jaar on pienikokoinen friisiläisori ja edustaa rotuaan eduksi elegantilla ja voimakkaalla luonteellaan. Jaar on viettänyt elämänsä pääasiassa showhevosena kiertäen erilaisissa esityksissä. Ori taitaa erilaisia temppuja kuten takajaloilleen nousut, istumiset, makuulle menot ja on ollut yhteistyöhaluinen kumppani esiintymistovereilleen. Parhaat puolensa esityksissä ori on tuonut esille esiintyessään yksin, ilman muita hevosia. Jaar viettää nykyään eläkepäiviä esiintymisestä ja sillä on Annun isän Dorsenin lisäksi kaksi muuta varsaa Hollannissa.
Isänisänisä Ascapist on upea ja henkeäsalpaavan näyttävä hevonen ja kilpaillut menestyksekkäästi kouluradoilla. Ennen kilpailu-uraansa orilla kerkesi olla monen monta omistajaa joista jokainen halusi hevoseltaan eri asioita. Ennen uraansa Ascapist kerkesi siis toimia harrasteratsuna, tilausajojen vaunuhevosena, jonkin verran myös kilpailuissa valjakkoajossa ja lopulta sitä kautta siitä tuli sitten kouluratsu. Ori oli vahinkovarsa joka myytiin jo nuorena ensimmäisestä kodistaan rahanpuutteen vuoksi. Kilpailu-uransa myötä ori on toiminut myös paljon siitoshevosena ja tällä hetkellä sillä on kymmenkunta jälkeläistä.
Isänisänemä Middagdutje on 169cm korkea tamma joka on asunut koko elämänsä rikkaan perheen vaunuhevosena Hollannissa. Se on lempeä ja rauhallinen luonteeltaan ja huolehtii kartanon lapsista yhtä huolella kuin omistakin jälkeläisistään. Pääasiassa tamman elämä onkin ollut laiduntamista ja silloin tällöin ulkoilua omistajien toimesta. Varsoja Middagdutje on saanut nelisen kappaletta ja Jaar on niistä viimeisin.
Isän emä Jaarboek on toiminut koko elämänsä siitostammana ja se on jättänyt monia upeita ja kilpailukykyisiä jälkeläisiä. Tamman kanssa kokeiltiin aikoinaan kilpailu-uraa, mutta se hermostui ja stressasi niin paljon kuljetuksia ja kisareissuja joten sen kanssa tultiin siihen tulokseen, että ne saavat jäädä. Jaarboek on saanut tähän mennessä neljä jälkeläistä joista jokainen on menestynyt hienosti tai vähintäänkin tyydyttävästi koulukentillä joten hermoheikosta luonteestaan huolimatta se periyttää hyviä kouluhevosen ominaisuuksia.
Isänemänisä Essentie on Hollannissa erittäin suosittu siitosori. Se kilpaili kouluratsastuksessa vaativia luokkia ja siirtyi menestyksensä vuoksi lopulta siitoshevoseksi. Ori periyttää jälkeläisilleen loistavat rotuominaisuudet ja hyvät kouluhevosen ominaisuudet. Luonteeltaan ori on omanarvonsa tunteva ja hieman hankala käsitellä. Myöskin näitä piirteitä näkyy erittäin vahvasti jälkeläisissä. Essentien elämä ei alkanut mutkattomasti. Sen emä kuoli synnytykseen ja tämän jälkeen varsalle oli todella vaikeaa löytää kasvattiäitiä. Ori eli ihmisten ruokkimana ja sai lopulta sijaisäidin kotitallinsa vanhasta tammasta.
Isänemänemä Vreedsaam on kuuluisasta ja hyvin menestyneestä koulusuvusta. Tammalle itselleen eivät kilpailuhevosen ominaisuudet periytyneet, mutta se on silti ollut hieno siitostamma jonka jälkeläiset ovat olleet kaikki tammoja. Vreedsam asui ensimmäiset elinvuotensa Hollannissa, mutta muutti sieltä omistajansa mukana Saksaan ja siellä se sitten vaihtoi omistajaa useampaan kertaan.
Emä Dur Aanmanen on kiltti ja mukava friisiläisneiti. Se pitää paljon ihmisistä ja nauttii läheisyydestä ja näin ollen on myöskin helppohoitoinen. Tamma on painottunut kouluratsastuksen puolelle ja taitoa sillä löytyy vaativaan B:hen asti. Tamma on rauhallinen ratsastaa, mutta ei missään nimessä kuitenkaan laiska. Aanmanen saapui Suomeen 07.11.2007 ja asteli Dureniin sateisena ja hieman pimeänä päivänä.
Emänisä Afwezig oli aikanaan yksi kotimaansa, Saksan,
upeimmista ja arvostetuimmista friisiläisistä. Ori kisasi koulua
vaativalla tasolla ja harvoin kisat jäivät voittamatta, vielä harvemmin
sijoittumatta. Herranjestas niitä liikkeitä, joita tämä ori esitti
katsojilleen, parempia ei oltu pitkään aikaan nähty! Ainut miinus
orissa oli, että sillä oli luonnetta vähän liikaakin. Sen vuoksi se
soveltui käsiteltäväksi ja ratsastettavaksi ainoastaan kokeneille
aikuisille ja nuorille. Vieraita ihmisiä ei orin lähelle voinut
päästää. Ori menehtyi 24 vuoden iässä vanhuuteen, rauhallisesti omassa
karsinassaan. Tätä tulisielua jäivät monet kaipaamaan.
Emänisänisä Jaguar oli mahdottoman pieni pikku veijari ja
maailman kultaisin luonteeltaan. Herra oli 10 vuoden ikäiseksi asti
ori, jonka jälkeen se ruunattiin, koska jalostus-ja kisaura ei oikein
tuntunut ottavan tuulta alleen. Tätä ennen pikkiriikkinen ori ehti
siittää ainoastaan yhden orin, josta syntyi Durin isä. Jotenkin
kummallista, mutta heti ruunauksen jälkeen orilla kokeiltiin
valjakkoajoa, josta Jaguarin ura ja kuuluisuus lähti käyntiin. Moneen
kertaan on jälkikäteen harmiteltu, että ori ruunattiin niin varhain.
Jaguar lopetettiin 22 vuoden iässä jalkavaivoihin, jotka johtuivat
parin vuoden takaisesta onnettomuudesta.
Emänisänemä Spaander oli iso ja kömpelön oloinen
friisiläistamma. Itse asiassa todella moni Durin suvun tamma on ollut
varsin kookas ja orit melko pieniä. Spaander ei ollut mitenkään
kuuluisa tai arvostettu jalostushevonen. Se eli pienellä Saksalaisella
tilalla tehden valjakko-ja maatilahevosen hommia koko ikänsä. Koska
kellekään muulle ei Jaguar-ori kelvannut, astutettiin tämä naapurin
lempeä työläistamma ja tulos oli mitä upein kuten Afwezigin
esittelystä voi päätellä! Tamma oli omistajiensa mukaan luonteeltaan esimerkillisin ja
kultaisin hevonen. Kookas tamma nukkui pois
31 vuoden iässä, Afwezig sai yhden
pienen tammavarsan Afwezigin lisäksi, joka jäi jatkamaan emänsä hommia tilalle.
Emänemä Rijk on kuin ilmetty tyttärensä. Näissä kahdessa on paljon samaa niin ulkonäössä kuin käytöksessäkin. Kummatkin ovat luonteeltaan tasaisia ja lempeitä. Siinä yksi syy miksi juuri Rijk on astutettu Durin riehakkaalla isäorilla, jolla varsinkin tasaiset tammat sopivat kuin nenä päähän. Rijk oli sekin hieno kouluratsu ja kisasi muutaman vuoden ennen harrasteratsuksi siirtymistä vaativallakin tasolla. Tamma jätti taakseen viisi upeaa jälkeläistä, jotka kaikki kisaavat nyt koulua vaativalla tasolla.
Emänemänisä Rijkdom oli varsinainen tähti ja ihme. Se kisasi koko ikänsä kouluratsastuksen parissa ja siirtyi 12 vuoden iässä myös esteradoille taitojaan esittelemään. Tästä orista on oikeasti syntynyt muutama hieno estefriisiläinenkin, mutta enemmän tämänkin varsat ovat kouluratsastukseen kallistuneet. Ori ei ollut
luonteeltaan sieltä helpoimmasta päästä. Ori menehtyi kunnioitettavassa 26 vuoden iässä.
Emänemänemä Eigen oli mukava pikkutallilla koko ikänsä asunut ja vain yhden varsan varsonut kookas tamma. Eigen toimi lähes koko ikänsä kokeneiden ratsastajien kouluratsastustunneilla, joilla sen taidot kehittyivät lähes äärimmilleen. Muutaman kerran tamma pääsi starttaamaan kouluratsastusluokissakin ja tulos oli aina hyvä. Tamma oli kuitenkin todella stressiherkkä eikä sen vuoksi kyennyt kisaamaan aktiivisesti ja niittämään menestystä. Yhden kilpailureissun jälkeen tamma tuntui olevan monta viikkoa hyvin apaattinen ja herkkä pienimmillekin päivärytmin muutoksille.
Kilpailut
|
VVJ:n alaiset kilpailut |
KRJ:n alaiset kilpailut |
Päiväkirja ja valmennukset
17-18.04.2008, kisoissa Vaapukan tallilla
Lähdettiin tänään Annun kanssa ja aamulla aikaiseen liikenteeseen. Meillä oli kahtena päivänä luokat ratsastettavana. Molempina päivinä menisimme Helpon C:n. Aamu lähti käyntiin pienellä kiireellä sillä olin edellisenä iltana ajatellut, että pakkaan loput tavarat mukaan vasta aamulla. No hoppuhan siinä tuli, mutta onneksi oli mukana tuttu kisahoitajamme ja saimme hevoset ja tavarat pakattua autoihin ja lähdimme matkaan. Matka kesti kolme tuntia ja pysähdyimme kerran vessatauolle ja syöttämään hevoset. Annu oli rauhallinen trailerissaan ja mutusteli heinää tyytyväisenä. Vesi sille ei kelvannut. Kisapaikalla olimme perillä kahdentoista aikaan. Luokka alkoi vasta kolmelta joten meillä oli hyvin aikaa kotiuttaa hevoset yhdeksi yöksi vuokrattuihin karsinoihin. Uudessa paikassa Annu hieman aluksi huuteli muiden hevosten perään, varsinkin jos oman tallin tutut turvat hävisivät näköpiiristä. Kyllä sekin ajan kanssa rauhoittui. Menimme jo hyvissä ajoin verryttelemään, sillä aiempina päivinä Annu oli tuntunut hieman jäykältä ja halusin saada sen mahdollisimman rennoksi. Lauantai päivän luokka meni hyvin. Sijoituimme neljänsiksi ja se oli helposta luokasta huolimatta hyvää treeniä vielä niin kokemattomalle kilpurillemme. Seuraavana päivänä Annu tuntui olevan vieraassa paikassa jo kuin kotonaan. Olin katsonut lähtölistat täysin vinkkeliin ja lopulta meille jäi todella vähän aikaa verrytellä sunnuntain luokkaa varten. Jokatapauksessa se meni yhtä hyvin kuin edellisenäkin päivänä sillä sijoitus oli sama. Näillä hyvillä tuloksilla pääsimme lähtemään takaisin kotiin.
25.05.2008, vääntöä kentällä
Maneesimme oli tänään varattu irtohypytystä varten ja minun oli tarkoitus maastoilla Annun kanssa. Tamma vaikutti kuitenkin sen verran säpsäkältä, että päätin työskennellä sen kanssa kentällä vaikka se on vielä sulaneiden lumien vuoksi hieman huonossa kunnossa. Annu oli alkuun hyvin jännittynyt ja sen ratsastaminen tuntui kammottavalta. Tamma juoksi pää pystyssä alta pois ja väisteli pienimpiäkin kuralätäköitä. Otin sen suurelle kahdeksikolle kävelemään missä vaadin sitä kävelemään samalla uralla. Vuoroin väistätin sitä ulos kaarista ja sisälle kaariin. Tämä alkoi sujua hyvin, mutta Annu rupesi selkeästi kyllästymään tehtävään yrittäen enemmän luistaa siitä. Siirsin sen raviin ja jatkoimme väistöjä samalla tavalla ravissa. Nyt Annun tuntuma suuhun koveni ja se jälleen pyrki juoksemaan alta pois. Lisäsin kahdeksikkoon keskelle käyntiin siirtymisen, tarvittaessa pysähtymisen ja tein paljon puolipidätteitä. Työstämisen jälkeen Annu, rupesi tuntumaan jälleen rennommalta ja siirsin sen suurelle keskiympyrälle. Annoin tamman laukata siinä kevyellä tuntumalla, vapaassa muodossa. Annu tuntui vertyvän jännityksestä joten lähdin vielä maastoon kävelemään ja ravailemaan puoleksi tunniksi.
11.09.2009, valmentaja: audrey, paikka: Princeton
Tänään meidän oli tarkoitus keskittyä erityisesti koottuihin askellajeihin, niiden ponnekkuuteen ja säännöllisyyteen.
Olitkin jo itse verrytellyt Annua saapuessani kentälle, ja hyvä niin - näin pääsemme heti aloittamaan työt. Alkuun teimme töitä käynnissä, jotta saimme Annun kulkemaan myös käynnissä tarmokkaasti ja joustavasti - usein käynnin merkitys unohdetaan täysin! Teimme avo- ja sulkutaivutusta, ja kun se lähti sujumaan moitteettomasti käynnissä, siirryimme harjoittelemaan samaa ravissa. Annu oli ensin hieman turhankin eteenpäinpyrkivän oloinen, mutta tiiviillä istunnallasi ja ahkerilla puolipidätteillä sait homman pidettyä koossa ja Annun kokoamaan itseään mallikkaasti. Saatuamme takajalkoja koottua riittämiin alle, oli aika tarttua tunnin varsinaiseen aiheeseen. Alkuun pyysin teitä suurehkolle ympyrälle, jossa kokosimme ravia alkuun vain pienissä pätkissä. Annu ei alkuun tuntunut aivan käsittävän mitä olimme hakemassa ja jännittyi, mutta ahkeralla työstämisellä ja pehmeällä, mutta jämäkällä tuntumalla sait sen pian toimimaan loistavasti. Pidensimme koottuja pätkiä, eikä niissäkään ollut ongelmia. Ajoittain takajalat uhkasivat jäädä laahaamaan perässä, mutta kevyt napautus raipalla toi takaosan jälleen kuulolle. Laukassa lähdimme liikkeelle samalla tavalla kuin ravissa, eikä aikaakaan kun Annu kokosi jo laukkaakin erinomaisesti! Kotona saisitte jaksaa harjoittelua samaan tapaan kuin tänään tunnilla - taivutukset ovat erinomainen tapa saada hevonen kuulolle ja tarpeeksi kootuksi. Kiinnitä huomiota siihen, että pidät omat istuntasi tarpeeksi tiiviinä ja yläpohkeesi kokoajan kiinni hevosessa. Mikäli Annu jännittyy, hellitä istunnalla ja kädellä hetkeksi, mutta varo päästämästä hevosta pitkäksi.
09.10.2009 valmentajana meym.
Elli sipsutti valtavilla askelillaan kentälle ja jatkoi ylvästelevää marssia sitten uralla. Friisiläisneidon meno oli itsetietoista ja siistiä koko alkuverryttelyn ajan, kerran tosin tamma taisi kokeilla ratsastajaansa painattamalla ravia niin lujaa kuin korkeilla jaloillaan pääsi. Alkuverryttelyn jälkeen ratsukko sai harjoitella taivuttelua isolla keskiympyrällä ja sitten jatkaa uralla avotaivutuspätkien kanssa. Elli suoriutui tästä hyvin ja muutamien kierrosten ja ohjeiden jälkeen ratsukko sai laukata hetken keskiympyrällä. Tämän jälkeen Ellin mieleen palauteltiin hieman jarrun ja kaasun merkityksiä ravissa ja käynnissä ja tunnin lopuksi ratsukko sai vielä harjoitella pysähtymisiä laukasta ja siirtymisiä pysähdyksestä takaisin laukkaan. Loppuverryttelyssä sekä ratsastaja että tamma vaikuttivat väsyneiltä. Ratsukon yhteistyö oli tasaisen varmaa ja rauhallista. Välillä ratsastaja kadotti tasapainonsa ja hytkyi selässä muutamia metrejä, mutta pääsi nopeasti takaisin tasapainoon. Hienoa työtä!
18.04.2010, valmentaja: Rinsessa
Nyt maneesissa ravasi oikea taituri! Annu oli niin kyvykkään ja lumoavannäköinen kankikuolaimissaan, etten voinut heti alkaa ksäkyttämään teitä. Kokosin siitä kuitenkin itseni ja aloitimme työnteon, sehän tässä oli kuitenkin tarkoitus. Aloitimme vaatimattomasti piaffe-passage siirtymisillä. Annu polki piaffen hyvin tasaiseen tahtiin ja siirtyminen passageen oli moitteeton. Teitte siirtymisiä useamman, mutta vain muutaman askeleen per kerta. Annu teki tyylikästä työtä, joten annoimme näiden sitten olla. Halusin nähdä pohkeeväistösiksakkia, jota esititte oikein mielellänne. Annu oli mennyt väistöjä ennenkin, sillä se toimi kuin ajatus. Annoin muutamia niksejä vielä siihen, miten tamma lähtisi vielä ponnekkaammin aina toiseen suuntaan, ja selvästi saimme hieman hienosäädöllä lisää näyttävyyttä.
Laukassa aloitimme sulkutaivutuksilla. Annu teki sulkutaivutuksen hyvin laajasti, joten työstimme hieman lisää. "Vahva ulkopohje siinä, kun se harppaisee eteenpäin!" Vahvistit ulkoapuja ja työstit tammaa selvästi kaikella taidolla mitä osasit. Annu kuunteli sinua ja yritti parhaansa - hyvin tuloksin. Kehuin teitä ja sinä taputit Annua kaulalle. Hyvä! Sulkutaivutusten jälkeen teimme vielä sarjavaihtoja, joissa Annu oli selvästi jo vanha tekijä. Tamma vaihtoi kevyesti pienillä avuilla, eikä sille ollut ongelma tai mikään vaihtaa jokatoisella askeleella. Lopettelimme oikein hyvillä mielin tamman kanssa.
20.05.2011, irtojuoksutus
Kävin poimimassa virtaa täynnä olevan tamman tammalaitumelta hieman purkamaan energiaansa. Kävelytin Annua maastakäsin metsäteillä melkein tunnin verran. Muutaman kerran mietin, että miksi piti taas laiskuuttaan lähteä taluttamaan tammaa riimussa ja narussa. Miksi en voinut napata tallista suitsia mukaan. Annu hypähteli ja pörisi maastossa kaikelle mahdolliselle, joten kävelylenkiltä palattua tuntui, että minulla oli enemmänkin jännittyneempi hevonen käsissä kuin rentoutuneempi ja vertyneempi. Menin Annun kanssa maneesiin päästäen sen irti. Onneksi kävelylenkki oli ollut pitkä, sillä Annu ampaisi saman tien narun irrotessa täyteen pukkilaukkaan ja revitteli sydämensä kyllyydestä. Tamma riekkui melkein 20minuuttia laukaten, pukitellen ja spurttaillen. Lopulta se pysähtyi hiestä märkänä puuskuttaen tuijottamaan minua. Kuin sanoen, että eiköhän tämä ollut nyt tässä. Nappasin tamman kiinni ja suihkutin siitä pihalla letkun kanssa enimmät hiet pois päältä ja nakkasin sille kuivatusloimen päälle. Kävelyttelin sitä vielä vartin verran kunnes puuskutus lakkasi ja päästin tamman takaisin laumaan.