Gerrodian
|
VIR MVA ch., VSN Ch., KTK-II, KRJ-I, YLA1
VSN Champion arvonimi myönnetty 25.04.2016
VIR MVA ch. arvonimi myönnetty 27.06.2016
Kantakirjattu hevoskantakirjaan II-palkinnolle, 72p.
Palkittu KRJ:n laatuarvostelussa I-palkinnolla, 101p.
Palkittu YLA:n tilaisuudessa I-palkinnolla, 98p.
YLA1 & parhaat kilpailupisteet
Luonteeltaan ori on herkkä. Taitamattomissa käsissä siinä olisi kaikki
ainekset todella haastavaksi, jopa vaaralliseksi hevoseksi. Onneksi se
on koko elämänsä ollut osaavien ammattilaisten käsissä, missä on
osattu toimia hevosen ehdoilla. Gerro on nopeasti hätääntyvää sorttia
mikä näkyy etenkin uusien asioiden opettelussa. Se tarjoaa nopeasti
eri vaihtoehtoja apuihin mikä on siis saattanut olla kaikkea
pysähtymisen ja pukkikiitolaukkojen välillä. Ratsastajalla on siis
saanut olla salamannopeat reaktiot, että oikea reaktio on päästy
palkkaamaan heti.
Hoidettaessa Gerrosta kuoriutuu oikea mamman mussukka, kunhan ympäristö on rauhallinen, tuttu ja turvallinen ja hoitajalla on tuntosarvet jatkuvasti pystyssä tunnustelemassa orin mielialaa ja reaktioita. Harjatessa Gerro yleensä tarkkailee hoitajansa liikkeitä ja käsien tullessa lähelle, se hamuilee ja kerjää itselleen herkkupaloja (joita se yleensä saakin, kun hänen hoitajansa on hieman hellämielinen). Onneksi luottamus on vuosien varrella hoitajaan kehittynyt ja nykyään kegitykset ja eläinlääkäriä vaativat toimenpiteet sujuvat suht ongelmitta. Toista se oli orin nuoruusvuosina, jolloin tuntui, että jokainen operaatio piti suorittaa joko rauhoitettuna tai pakkopilttuussa. Kunhan hoitaja on heinätupsun kanssa vierellä, onnistuu inhottavammatkin toimenpiteet melko kivuttomasti.
Ratsuna Gerro on todella reipas ja se on aina liikkunut hyvin omalla moottorilla ylämäkeen. Se on aina ollut todella herkkä avuille joten hevonen ei missään nimessä sovi kovakätisen tai ronskin ratsastajan ratsuksi. Parhaimmat puolet Gerron kanssa ovat nimenomaan siirtymiset. Siirtymiset tehtävästi toiseen ovat todella vaivattoman näköiset ja niitä ollaankin pyritty hyödyntämään kilpailuissa ja etenkin kür ohjelmissa, missä siirtymisiä pääsee suunnittelemaan itse.
Kilpailupaikoilla Gerro on aina alkuun hieman säpsyn oloinen ja
jatkuvasti varautunut. Se vaatii jonkun verran aikaa ja tutustumista
uusiin paikkoihin, jotta se rentoutuu. Yleensä se on taluttaen ja
kävellessä hermostuneempi, mutta kunhan sen selkään pääsee ja sen saa
kunnolla töihin, alkaa pälyily ympäristöä kohtaan vähenemään.
|
Isänisä Castle Squire on ruunikko suuri ori, jolla on liki 50 jälkeläistä elämänsä ajalta. Ori on poikkeuksellisen hyvä periyttäjä, vaikkei itse olekaan kantakirjassa, sillä sen jälkeläisistä peräti 15 on kantakirjattuja! Cara on enemmänkin kisaheppa, joka säväytti etupäässä kouluradalla.
Isänisänsä Owen on huippuori kotimaassaan Venäjällä, missä sitä käytettiin siitokseen jopa sata kertaa vuoden aikana!
Isänisänemä Village Star on pienikokoinen tamma, jolla on myös hyviä jälkeläisiä ihan mukava määrä.
Isänemä Duntally Honey on keskikokoinen ruunikko tamma jolla on kaksi orivarsaa. Tamma on melko nuori, joten se ei ihan vielä ole päässyt oikeuksiinsa kisauraa silmällä pitäen.
Isänemänisä Smokey Duncan on ruunikonkimo ori, jolla on kiva määrä jälkeläisiä ja ori on suosittu käyttöori kotimaassaan Saksassa.
Isänemänemä Sadie on ruunikko tamma jolla on myös pari jälkeläistä. Tamma edustaa melko tuntematonta linjaa ja sen suvusta ei hirveästi tiedetä taaksepäin. Kuitenkin sen verran, että suvultaan se on puhdas oldenburg.
Emänisä Yohan, tunnettu musta 169cm korkea oldenburgori oli – monen ihmisen sanoin – yksinkertaistettuna jämpti kokonaisuus. Vaikkei se rakenteeltaan ollutkaan mitenkään erityisen jytky, oli Yohanilla sellaista ryhtiä ja karismaa, että se vaikutti kokoistaan suuremmalta ja jämäkämmältä. Myös luonteeltaan ori oli varsin jämäkkä, se ei turhia sosiaalisuuksia harrastanut, oli hieman sulkeutunut luonteeltaan ja vääti määrätietoista käsittelyä kunnioittaakseen ihmisiä. Yohan oli kuitenkin hyvä suoritushevonen ja se kilpaili menestyksekkäästi pääasiassa kansallisilla kouluradoilla, sijoittuen pari kertaa myös kansainvälisillä radoilla. Yohan oli suosittu jalostusori aikanaan ja vaikka sitä käytettiin pääasiassa puoliverijalostukseen, niin oldenburgeille kuin muillekin puoliveriroduille, käytettiin sitä tuomaan myös ratsuponeihin ryhdikkyyttä ja kokoa. Suurin osa orin reilusta seitsemästäkymmenstä varsasta on kouluratsuja. Yohan jouduttiin lopettamaan jo 19-vuotiaana kun se katkaisi jalkansa tarhassa.
Emänisänisä Ritter on tummanrautias korkeasukkainen (säkä 166cm), mutta ulkonäöltään muuten kovin mitäänsanomaton yksilö. Paikallaan seistessä Ritteriä harvemmin erottaa sahapukista, sanovat asiasta jotain tietävät, mutta ori liikkuu kyllä näyttävästi ja saa heti lavakarismaa lähtiessään radalle – Ritter on nimittäin parantumaton linssilude. Luonteeltaan ori on oikein leppoisa ja lunki kaveri, jonka saattaa antaa hoidettavaksi vaikka naapuripihan pikkulapsille. Ratsastaessa pitikin sitten jo osata enemmän, sillä Ritter harvemmin antoi ilmaiseksi yhtään mitään, mikä onkin oletettavissa kun on kyse gp-luokkia kansainvälisesti kisanneesta hevosesta. Kisauransa lopetettuaan ori siirtyi jalostukseen ja sitä käytettiinkin erittäin ahkerasti sen lavakarisman ja hyvän luonteen vuoksi. Ritter periyttikin molempia hyvin, mutta valitettavasti seurassa tuli – jos tamma ei ollut erityisen näyttävä – orin varsin mitäänsanomaton rakenne. Nykyisellään Ritter viettää leppoisia eläkepäiviä syntymäkodissaan ja pitää hallussaan pihan kuninkaan asemaa.
Emänisänemä Laura R on musta 167cm korkea kouluratsu, joka on tehnyt asiat hieman nurinkurisessa järjestyksessä. Tamma on varsotettu tähän mennessä kolme kertaa ilman yhtäkään kisanäyttöä ja vasta sen jälkeen Laura R laitettiin kouluradoille. Hyvärakenteinen ja kiltti, joskin hieman liian lepsu ja kaiken anteeksi antava tamma ei ole paha niilläkään, vaativaa tasoa kansallisilla radoilla kisaava tamma ei ehkä säväyta erityisemmin, mutta tekee tasaisen tappavaan tahtiin tasaisen hyvää tulosta. Myös Laura R:n varsat ovat olleet kouluradoilla menestyneitä ja ainakin näyttävämpiä kuin mitäänsanomaton emänsä. Laura R on jo osoittanut periyttäjänkykynsä, sillä vaikka siltä ei saakaan näyttävyyttä tai luonnetta edes sen vertaa, että se olisi mainitsemisen arvoista ovat tamman jälkeläiset olleet suoritushevosia sanan varsinaisessa merkityksessä. Tamma periyttää varsoilleen mukautuvaisuutta ja miellyttämisenhalua ja luonteikkaamman orin kanssa tuloksena on yleensä luonteikkaampi ja näyttävämpi, mutta aivan yhtä nöyrä kilpahevonen.
Emänemä Karinia on rautiaankimo 161cm korkea koulutamma tunnettua K-tammalinjaa oldenburgien kantakirjassa. Karinia jatkaa emälinjansa hienoa työtä ja siitä onkin pidetty emänemänemänemänsä jälkeen parhaana K-linjan tammana. Karinian kanssa kiiteltiin erityisesti ennakkoluulotonta, tuntemattomamman orin käyttöä, joka osoittautui nappivalinnaksi. Tammasta tuli emäänsä raamikkaampi, mutta sille jäivät kevyemmät liikkeet kuin isälleen. Karinia menestyi erinomaisesti kansainvälisillä kouluradoilla hurmaten tuomariston toisensa perään, Olympialaisiin asti tamma ei povailuista huolimatta lähtenyt omistajan päätöksen vuoksi. Herkkä, mutta päättäväisiä otteita vaatinut Karinia siirtyi jalostuskäyttöön 17-vuotiaana. Jalostuksessa Karinia vaikutti myös erinomaisesti. Se teki omistajalleen yhden varsan kotiin, muut huutokaupattiin jo ennen niiden syntymää kovaan hintaan. Tamman kaikki viisi varsaa ovat oldenburgeja ja toimivat kouluratsuina. Karinia periytti hyvin rakennettaan ja herkkää luonnettaan ja näitä ominaisuuksia varsoissa onkin kehuttu.
Emänemänisä Heino on komea musta 170cm korkea oldenburgori, joka edustaa vanhaa, mutta hieman tuntemattomammaksi jäänyttä linjaa isänsä puolelta. Raamikas, suurikokoinen ori ei ollut yhtä jykevää tekoa kuin isänsä kevyemmän emänsä vuoksi, mutta näyttävyyttä ja kokoa siltä löytyi yhtä kaikki. Heino kilpaili kouluratsastuksessa Intermediaire I -tason luokissa menstyksekkäästi pääasiassa kansallisella tasolla, muutaman kerran sijoittuen myös kansainvälisillä radoilla. Luonteeltaan ori meinasi olla taipuvainen turvanmutristeluun ja kyselyyn, oliko nyt aivan pakko tehdä sitä, tätä tai tuota, mutta jämäköillä ja päättäväisillä otteilla sen sai kyllä tottelemaan erittäin kuuliaisesti. Heino toi isälinjaansa hieman tunnetummaksi jalostuksen saralla, sillä orista itsestään pidettiin melko paljon. Vaikka ori ei koskaan ollutkaan aikansa suosituimpia jalostusoreja, sitä käytettiin suhteellisen ahkerasti sekä ratsuponi- sekä puoliverijalostukseen ja jakauma Heinon kuudessakymmenessä jälkeläisessä onkin melko tasainen.
Emänemänemä Katrina oli tummanpunarautiaankimo 168cm korkea raamikas, näyttävä tamma jolta ei puuttunut liikettä eikä kapasiteettia. Katrina kantakirjattiin erinomaisin arvosteluin oldenburgien kantakirjaan ja siitä povattiinkin K-tammanlinjan aloittaneen sukulaisensa veroista suorittajaa. Sellaista Katrinasta ei kuitenkaan koskaan tullut, erinomaisen kouluratsun uran tehnyt herkkäluonteinen, seurastaan ja ihmisistään tarkka tamma loukkaantui vain 14-vuotiaana ja päätyi pois ratsukäytöstä, sillä sen jalat eivät enää kestäneet kilpailukäyttöä. Ura kilpakentillä oli kuitenkin jättänyt lähtemättömän jäljen oldenburgpiireihin. Katrina siirtyi jalostukseen parannuttuaan ja se astutettiinkin vain tarkasti valituilla kouluoreilla, jotka edustivat samaa rotua. Tuloksiin oltiin erittäin tyytyväisiä sillä tamma periytti loistavasti liikettään sekä rakennettaan. Katrina teki jalostusuransa aikana peräti kahdeksan varsaa ennen kuin se lopetettiin kotonaan.
sukuvelvitys © isän puoli Adina, emän puoli narri
Jälkeläiset
|
Kilpailut
|
Päiväkirja
31.10.2014
Nyt on saatu talliin ensimmäinen kantakirjattu ori. Ensimmäinen tammahan kirjattiin viime tilaisuudessa johon Gerro ei vielä päässyt osallistumaan, sillä se ei ollut saavuttanut näyttelyistä tarvittavaa palkintoa mikä oikeuttaisi sen tilaisuuteen osallistumaan. Tai niin minä siis luulin kunnes luin kantakirjaan vaadittavat säännöt uudelleen. No sieltähän paljastui, että VSN näyttelyiden RCH palkinto antaa oikeuden osallistua kantakirjaustilaisuuteen. RCH palkinnon Gerro on saanut jo vuoden alussa joten minulle tuli kova kiire saada ori tähän tilaisuuteen mukaan. Itse tilaisuus meni meidän osalta hyvin. Gerro esiintyi edukseen rauhallisena ja hyväkäytöksisenä. Olimme ensimmäinen esiintyjä joten suurta alkujännitystä ei edes ehtinyt syntymään, sillä esiintyminen oli ohi hyvin nopeasti. Tuloksia kuitenkin saimme jännittää tovin. Ja kakkospalkintojan sieltä napsahti! Parempi palkinto siis mitä aikanaan Gerron isä Accordian on saanut.
Eli lopulliset pisteet näyttivät tältä:
17 - 19 - 18 - 18 = 72 p. KTK-II
01.03.2015 Uutisia jälkeläisistä
Gerro on astunut neljä hyvin erityyppistä tammaa ja kaikki ovat tulleet tiineiksi ja varsoneet Gerrolle hienoja jälkeläisiä. Kaksi näistä olenkin pitänyt itselläni. Nimittäin estetammasta peräisin olevan, upealiikkeisen ja raamikkaan tamman Gizeten sekä kantakirjatammasta olevan Suprant Leodianin.
Oldenburgissa sijaitseva Imäginär käytti Gerroa tilaisvarsaansa ja tämän emähän on sama kuin Suprant Leodianin. Varsa vain on Imäginärin kasvatusnimen alla ja asustelee ilmeisesti tällä hetkellä täyspäiväisesti Saksassa. Aikaisemmin tätä tammaa nimittäin näkyi Suomessa kilpailukentillä kilpailemassa porrastettuja kilpailuja. Myös Saksassa sijaitseva Alondra käytti Gerroa omalle tammalleen ja siitä on syntynyt kauniin värinen tamma Castalia von Lark. Tämä tamma palkittiin Kouluvarsojen ja nuorten laatuarvostelussa II-palkinnolla. Mainittakoon nyt sekin, että olemme itse esittäneet Leon samanlaisessa tilaisuudessa sen saaden myös II-palkinnon. Saman kuukauden aikana Leo myös kantakirjattiin, sillä se oli kantakirjakelpoinen vanhempiensa tulosten puolesta.
Tuotosluokat
15.12.2014, tarinakilpailut Marvel Poniesissa
Tehtävänanto: Ratsusi seitsemänvuotias hoitaja on päättänyt ostaa hullunkurisen joululahjan hoitohevoselleen. Mikä se oli? Voit joko kirjoittaa siitä, liittää kuvan tai vaikka molempia!
On ehkä aikoihin eletty kun lähes Grand Prix-tason ratsullani on
seitsemänvuotias hoitaja, mutta näin on vain päässyt käymään.
Todellisuudessa kyse on sukulaisen seisemänvuotiaasta lapsesta joka on
rakastunut tähän tummaan hevoseeni ja kutsuu itseään sen hoitajaksi.
Jouluna pikku neiti muisti suosikkihevostaan ostamalla sille monta
pakettia piparkakkua. Piparkakun ostettua tuli kuitenkin mieleen, että
voiko hevonen syödä piparkakkutaikinaa? Ei ehkä, mutta voisiko siitä
leipoa jotain? Jouluruokailun yhteydessä tyttö ylpeänä kertoi kuinka
oli leiponut äitinsä kanssa piparkakkutalon. Näyte oli sen verran
tyylikäs, että taisi äiti auttaa leipomisessa enemmänkin. Piparkakkutaloa pääsee ihastelemaan täältä.
24.05.2015, tarinakilpailut Kidlington Stablesissa
Tehtävänanto: Twiittaat kotimatkalla kisasuorituksestasi. Mitkä ovat fiilikset, menikö rata paremmin kuin koskaan, vai suistuiko koko suoritus penkin alle? Teksti saa sisältää enintään 140 merkkiä.
Radat haltuun! Hevonen oli upean tuntuinen tänään ja seuraavissa
kisoissa tämä ratsastaja lupaa ratsastaa oikean radan!
Valmennukset
27.12.2014, kouluvalmennus, valmentaja: Veera R
Tumma oldenburgori omistajineen käveli kanssani yhtä matkaa tallista maneesiin. Maneesissa punttasin ratsastajan Gerrodian-nimisen ratsunsa selkään ja pyysin heitä menemään alkuverryyttelyt omaan tahtiinsa, että samalla voisin hieman tarkkailla ratsukon yhteistyötä, kun ratsastaja saisi itse päättää suunnan ja vauhdin. Cerrodian ei näyttänyt kovin pitkiä alkukäyntejä kaipaavan, sillä muutaman kierroksen jälkeen ratsukko jo siirtyi raviin. Gerrodian vaikutti itse olevan melko eteenpäinpyrkiväinen, mutta kuunteli kuitenkin ratsastajaa ja vauhti määräytyi ratsastajan mukaan, niinkuin pitääkin. Tänään ratsukon tehtävänä oli temmonvaihdot ja siirtymiset. Pitkät sivut tuli mennä lisätyssä ravissa ja lyhyillä sivuilla tuli mennä harjoitusravia. Lisäksi lyhyen sivun keskellä oli pysähdyttävä ja siitä tehtävä pääty-ympyrä, harjoitusravissa sekin. Gerrodian kuunteli upeasti mitä ratsastaja selästä sille ohjeisti ja tämä tehtävä suoriutui ratsukolta oikein mainiosti!
29.12.2014, kouluvalmennus, valmentaja: Mirks
Olin saapunut valmentamaan Yersiniota ja hänen ratsuaan Gerroa. Saapuessani paikalle alkulämmittelyt olivat meneillään ja ratsukko ravaili reipasta ravia maneesissa. Valmennuksn aiheen olisi pohkeenväistöt. Aloitimme menemällä pohkeenväistöä ensin käynnissä. Gerrolla oli oikein kaunis väistö ja askellus oli ilmavaa. Teimme väistöjä molempiin suuntiin käynnissa ja sitten sama ravissa. Ravissa väistöt olivat myös todella kauniita ja lennokkaita. Yersinio tunsi selvästi hevosensa ja avut olivat juuri sopivat. Hioimme väistöjä kauan että, ne olivat aivat täydellisiä. Tässä vaiheessa Gerro hikoilikin jo ja siltä näytti myös Yersinio. Laukkaharjoituksiksi teimme pari temmokasta laukkapiruettia ja ne onnistuivat hyvin. Tempo oli täydellinen ja ratsukko näytti todellakin osaamistaan. Lopuksi viellä loppuravit ja käynnit.
01.01.2015, kouluvalmennus, valmentaja: Lola
Suurikokoinen mustanruunikko oldenburg-ori käveli rentoa ja letkeää käyntiä pitkin ohjin maneesin uraa pitkin ratsastajansa yersinio selässään. Saavuin maneesiin hieman myöhässä, mutta yersinio oli onneksi jo verkkaamassa Gerroa.
Kun ratsu oli verrytelty jo ravilla ja laukallakin molempiin suuntiin taivutellen ja siirtymiä tehden, aloitettiin työt kahdeksikolla. Toisella lävistäjällä piti mennä lisättyä ravia, toisella koota. Lisätyt menivät kohtuu hyvin, ja ne näyttivät olevan ratsukolle tuttua hommaa. Kokoamisissa oli vähän ongelmaa, sillä yersinio ei aluksi saanut apuja läpi, vaikka hevonen yleensä kovin tottelevainen olikin. Kun hän ratsasti tomerammin, esitti Gerro oikein mahtavat ja hienot kootut askeleet.
Kun koottua - ja lisättyä ravia oli treenattu tarpeeksi, oli aika ottaa vähän laukkaa ja muita tehtäviä ravissa. Tehtävä oli lyhyt rata, jossa ensin tultiin keskilinjalle, ja kilpailuiden tapaan pysähdyttiin keskelle noin kolmeksi sekunniksi. Siitä liikkeelle kootussa ravissa, käännös oikealle ja lävistäjällä lisättyä. Lyhyellä sivulla lävistäjän päätyttyä sulkutaivutusta ja pitkällä passagea. Lopuksi keskilinjalle, ja neljä laukanvaihtoa joka toisella askeleella ja siitä suoraan pysähdys.
Koottu ravi sujui jälleen mainiosti, samoin lisätty ravi. Olisin lisätyssä kuitenkin toivonut enemmän näyttävää energiaa sekä muutenkin lisää tempoa. Muuten kuitenkin erittäin hyvä. Sulkutaivutuksessa Gerro lähti aluksi vähän pohkeenväistön tapaista, mutta yersinio korjasi nopeasti erehdyksen. Passage meni myös kohtuu hyvin, vaihdoissakaan ei ollut mitään ongelmaa tai moitittavaa.
Tehtävän jälkeen tyytyväinen ratsukko sai aloittaa itsenäiset loppuverkat rennolla ravilla vähän pidemmällä ohjalla. Tunti meni kaikinpuolin hyvin, mielelläni valmentaisin tätä kaksikkoa uudelleenkin!
12.07.2015, kouluvalmennus, valmentaja: Malin
Aloitimme valmennuksen tänään niin että ratsastaja sai verrytellä aluksi hevosta jotta sain tarkkailtua miten yhteistyö pelasi. Gerro liikkui reippaasti eteen yersinion antaessa sen mennö pidemmässä muodossa. Tarkkailtuani ratsukkoa hetken käynnissä sekä ravissa aloitimme tehtävät. Tarkoituksena oli tänään saada Gerro letkeämmäksi, ensimmäisenä tehtävänä tulivatkin voltit sekä loivat kiemuraurat. Yersinio sai ratsastaa oriita kokoajan pidemmässä muodossa, mutta niin että se kuitenkin kulki läpi selän. Gerro oli aluksi hieman jäykkä, mutta rauhallisella ratsastuksella ja muutamilla toistoilla se alkoi vertyä huomattavasti. Tämän jälkeen toistimme hieman vastalaukkaa pääty-ympyrällä. Nostot sujuivat hyvin, eteneminen melkein pysähtyi muutamaan otteeseen kun ratsastaja ei muistanut ratsastaa hevosta eteenpäin. Vastalaukkojen jälkeen ratsukko sai vielä ravailla kentällä sekä kävellä loppuverryttelyt rauhassa.
22.07.2015, kouluvalmennus, valmentaja: Malin
Yersinio oli jo aloittanut oriin verryttelemisen saapuessani kentälle. Aloitimme valmennuksen tehden kahdeksikkoa ravissa, aluksi Gerro nojasi ratsastajan käteen eikä taipunut kunnolla mutta maltillisella ratsastuksella yersinio sai ratsastettua oriin hyväksi. Kahdeksikolta jatkoimme hetken suoralla uralla, tehden temponvaihteluita ravissa. Temponlisäykset sujuivat oikein hyvin. Aluksi ongelmana olivat hidastukset, sillä ori ei olisi malttanut tulla takaisin pidätteestä. Toistojen avulla alkoi homma kuitenkin sujua paljon paremmin. Laukka työskentelyn aloitimme niin että yersinio sai antaa oriin laukata isoa laukkaa pitkätsivut ja lyhyet sivut piti ratsastaa lyhyempää laukkaa. Jälleen ensimmäiset takaisin otot reippaasta vauhdista olivat hieman vaikeita, mutta toistojen kautta Gerro ymmärsi ettei se saanut päättää. Tämän jälkeen tehtiin muutamia kahdeksikkoja laukassa, suorittaen laukanvaihdon keskellä. Vaihdot olivat ilmavia ja sujuivat todella hyvin alusta alkaen.
