|
Davi ei kuulu niihin hevosiin joka ottaisi ratsastajansa, hoitajansa, tai ketään, iloisesti korvat hörössä vastaan. Hieman erakkomainen luonne tekee tammasta ehkä hieman yksinäisen oloisen. Laumassa laiduntaessa Davi kyllä pysyttelee laumansa lähettyvillä, mutta ei sen kummemmin tee tuttavuutta muiden hevosten kanssa. Poikkeuksena ainoastaan sellaiset hevoset jotka ovat tammalle tuttuja useammalta vuodelta. Kun tamma ei juuri ole muiden hevosten perään, on se ollut helppo tapaus tallin arjessa. Tamma kun ei hätkähdä siitä, että sen hakisi tarhasta viimeisenä, eikä siitä, että kaveri lähtee kentältä pois. Kisoissakaan se tuntuu vähät välittävän meneekö tallikavereita lähettyvillä vai ei.
Ratsastettavuuden osalta Davi on tainnut periä oikein aimo annoksen isänsä luonnetta. Tämän tamman kohdalla saa jatkuvasti tasapainoilla näyttävyyden ja ratsastettavuuden välillä. Se ei anna ratsastajalle ilmaiseksi mitään, se ei myöskään tee mitään jos ei ole pakko. Siihen ripaus ihanaa tammamaista luonnetta ja jääräpäisyyttä niin combo on valmis. Mutta sitten se jääräpää lähtee liikkeelle! Huoh, tässä tammassa vain on sitä liikettä ja jokainen ammattilainen haluaa tällaista hevosta esitellä, tarjosi se luonteen puolesta mitä vain. Parhaimpiin tuloksiin Davin kanssa ollaan päästy pitämällä rutiinit tuttuina ja ratsastaja samana. Hyvällä luottamussuhteella tamma pystyy rentoutumaan paremmin ja sen mieli on turvallisempi kun selässä on tuttu ihminen tuttujen ja turvallisten apujen kera.
Hoitotoimenpiteiden kannalta Davi ei nauti ihmisten suurta suosiota. Jääräpäisyys kyllä tulee esiin kun kengittäjä yrittää saada työtään tehtyä tai jo ihan pinteleiden kääriminen jalkaan on liian pitkäkestoinen tapahtuma, että tamma viitsisi seistä kiltisti aloillaan. Mitä nopeammin saa asiat tehtyä valmiiksi, sen parempi. Pintelit kannattaa unohtaa ja ottaa suojat suosiolla käyttöön. Tamma ei harrasta potkimista tai puremista, mutta se ei vain viitsi seistä paikoillaan. Ja miksi seisoisikaan, sillä steppailemalla saattaa hyvinkin saada oman tahtonsa läpi. Ainakin hetkeksi.
|
ii. Daquiri on musta oldenburginhevosori, jonka säkäkorkeus on huimat 178 senttimetriä. Ori on tehnyt mittavan uran kouluhevosena kisaten lajia vaativalla tasolla, ja tämän parhain saavutus on edustuspaikka Saksan maajoukkueessa, jonka Daquiri saavutti sijoituttuaan lähes 50 kertaa kansallisissa kisoissa kärkiviisikkoon hyvällä sijoitusprosentilla. Ori on luonteeltaan hieman hankala käsitellä, eikä tätä voi luovuttaa muihin kuin osaaviin käsiin. Näyttävien liikkeittensä lisäksi orimaisesta ja kipakasta luonteestaan tunnettu Daquiri ei tule juurikaan toimeen muiden hevosten kanssa, ja etenkin muut orit saavat helposti tämän vihat niskoilleen. Sekunnissa nollasta sataan kiihtyvästä luonteestaan huolimatta ori on ollut varsin kysytty jalostusori, ja tällä onkin lähemmäs 20 jälkeläistä, joista suurin osa on etenkin rakenteellisesti palkittuja.
iii. Tummanruunikko Doulton on kouluratsastukseen painottunut, 178 senttimetriä korkea oldenburg-ori, jonka bravuurina ja etulyöntiasemana on hyväryhtiset ja -liikkeiset askeleet, joista etenkin laukka on oikeaoppista ja elastista. Kauniiden liikkeiden lisäksi oria ei ole pilattu huonolla rakenteellakaan, vaan tämä sopusuhtainen hevonen on pärjännyt myös näyttelyissä halliten paikallisten näyttelyiden kärkipäitä ylivoimaisesti viimeiset pari vuotta. Kantakirjaan toisella palkinnolla hyväksytty Doulton on kilpaillut pääasiassa Prix St Georges -luokkia, mutta tällä on alla myös parit intermediate-kisat, joissa menestys on ollut vaihtelevaa. Luonteeltaan ori on hieman herkkänahkainen, ja tämä saattaakin etenkin ratsastaessa suuttua herkästi esimerkiksi epäselvistä avuista. Vaikka hyvätapainen luonne puuttuukin, ei se ole vähentänyt Doultonin jalostuskysyntää - orilta löytyy tällä hetkellä 17 jälkeläistä ja lisää on tulossa.
iie. 166 senttimetriä korkea oldenburg-tamma Cadence ei ole juurikaan kisakenttiä ehtinyt kiertämään, sillä tamma on toimittanut lähinnä siitostamman virkaa. Parit kotipaikkakunnalla järjestetyt kisat tamma on kuitenkin päässyt kokemaan, ja kotitiluksilla tämän kanssa on taivuttu aina intermediate-tason liikkeisiin asti. Cadence on varsonut tähän päivään mennessä 12 varsaa, ja tamman jälkeläiset ovat olleet kysyttjä etenkin niiden korrektin rakenteen ja näyttävien liikkeiden ansiosta. Myös tamman tasavarma ja helppo luonne on tehnyt siitä halutumman jalostushevosen, sillä tämä väritykseltään musta hevonen tulee hyvin toimeen oikeastaan kaikkien kanssa, kunhan vain saa osakseen hellävaraista kohtelua. Liian kovakouraisista otteista tamma suuttuu herkästi.
ie. Jamocha on kuvankaunis punaruunikko oldenburg-tamma, jonka säkäkorkeus on tasan 165 senttimetriä. Tämä upeilla ja isoilla merkeillä varustettu tamma on luonteeltaan täysi kymppi, ja tämän kanssa onkin mukava työskennellä tilanteesta riippumatta. Uudet tilanteet tosin jännittävät Jamochaa hieman, mutta tuttujen ja turvallisten ihmisten ja hevosten läsnäolo rauhoittavat myös tätä, eikä aiempaa hermostuneisuutta huomaa kohta enää ollenkaan. Parhaimmillaan tamma taipuu GP-tason liikkeisiin, mutta kisakalenteri on kuitenkin täytetty pääasiassa intermediate-tason kilpailuilla. Jamocha on ennen kilpailu-uraa varsonut yhden jälkeläisen, ja nyt kun kisaura alkaa olla loppuvaiheissa, on suunnitelmissa ollut varsottaa tamma ainakin kertaalleen.
iei. Request oli tummanpunaruunikko oldenburginhevonen, jonka säkäkorkeus oli tarkalleen 167 senttiä. Ori kilpaili pitkään kansallisella tasolla kouluratsastusta pääasiassa Saksassa, ja lukuisat palkintosijat sisälsivät myös useita ykkössijoja. Request lopetettiin 24-vuotiaana alkaneiden vanhuudenvaivojen takia, mutta sitä ennen ori toimi täyspäiväisenä jalostusorina kilpailu-uran päätyttyä. Ori oli luonteeltaan rauhallinen ja yhteistyökykyinen hevonen, joka nautti saamastaan huomiosta. Muiden orien kanssa tämä tuli toimeen vaihtelevasti, mutta usein miten varsinaisilta oritappeluilta säästyttiin. Helpohkon luonteensa ansiosta Request olikin melko haluttu jalostushevonen, ja tämä jätti jälkeensä 12 hyvätapaista ja -liikkeistä oldenburg-varsaa.
iee. Joyride on punaruunikko oldenburg-tamma, jonka hyvin alkanut kilpailu-ura jouduttiin keskeyttämään pahaksi äityneen jalkavaivan vuoksi. 164 senttiä korkea tamma oli loukannut vasemman takajalkansa laitumella muiden hevosten kanssa riehuessa, eikä se parantunut pitkästä sairaslomasta ja hyvästä hoidosta huolimatta koskaan entiselleen. Ystävällinen ja energinen tamma toimii yhä hyvin kevyellä liikutuksella, mutta vaativiin koululiikkeisiin tämä ei enää saa irti vaadittua voimaa takakropastaan. Joyride onkin toiminut viime ajat lähinnä harrasteratsuna, ja säyseän luonteensa takia tätä on käytetty myös nuorten ratsastajalupausten hiomiseen helpoissa treeneissä. Tamma on varsonut kolme jälkeläistä, jotka ovat jatkaneet emänsä kesken jäänyttä kisauraa.
ei. Rusenwolz edustaa pitkää, vuosikymmenien taakse ulottuvaa kasvatustyötä arvostetussa Wolzen-koululinjassa, jonka aikanaan aloitti jo edesmennyt kouluratsastaja ja -tuomari, Charlie Wolz. Ruunikko, suurikokoinen ori on ensimmäisiä yhdistelmiä yleispainotteista sukua ja hartaudella vaalittuja kouluhevosia, jotka kaikki kantavat nimensä perässä wolz-takaliitettä. Rusenwolz aloitti uransa kilparadoilla jo nuorena, eivätkä ensimmäiset kilpailuvuodet poikineet kummoisia meriittejä. Hevosen ura GP-radoilla lähti kuitenkin räjähdysmäiseen nousuun puoli vuotta epäonnisen kisaputken jälkeen, ja pian Rusenwolz oli erittäin haluttu hevonen sukutauluissa, niin este-, kuin koulupuolenkin varsoilla. Ori on tähän mennessä jättänyt jälkeensä kymmenittäin lahjakkaita varsoja, joista suurin osa kiertää kisakenttiä tälläkin hetkellä. Hevonen periyttää jälkeläisilleen upeaa, korrektia rakennettaan ja myös sen luonteenpiirteitä on selvästi havaittavissa jälkikasvulla. Rusenwolz on luonteeltaan herkkä ja helposti kuumuva, mikä vaikuttaa myös ratsastettavuuteen. Rusenwolzin jälkeläiset ovat moni isänsä tapaan myöhään kypsyviä, ja useimmat ovat alkaneet pärjätä kilpailuissa vasta muutaman vuoden kilparadoille siirtymisensä jälkeen. Rusenwolz viettää eläkepäiviään omistajansa H. Pettersonin luona Italiassa, jonne se myytiin 1-vuotiaana huutokaupassa, ja missä se on koko ikänsä asunut.
eii. Tussenwolz on upea, suurikokoinen ruunikko ilmestys ja se on niittänyt runsaasti ihailua kilpailuissa ja näyttelyissä kiertäessään. Ori myytiin heti emästä vieroitettuaan Ranskaan jossa se yhä asuu omistajansa E.J. Adalizin luona ja viettää leppoisia eläkepäiviä. Tussenwolz on luonteeltaan ystävällinen, mutta herkkä ja moni sen jälkeläisistä on perinyt jälkimmäisen luonteenpiirteen. Ruunikko ori kilpaili aktiivisesti kouluratsastuksessa tasolla Grand Prix, mutta parhaimmillaan se ei ollut kilparadoilla vaan näyttelyhevosena poikkeuksellisen näyttävän rakenteensa vuoksi. Tussenwolzilla on kymmeniä jälkeläisiä, suurin osa koulupainotteisia ja vielä isäänsäkin paremmin menestyneitä. Orin rakenne näkyy selkeästi sen jälkikasvussa, mikä varmasti on kasvattajien tarkoituksena ollutkin.
eie. Selestine Selestine on oikea moniosaaja (Int II, 140cm), jonka taitoja ja kaunista ulkonäköä on esitelty niin este- kuin kouluradoillakin. Musta tamma on pienikokoinen, mutta harvoin se antoi säkäkorkeuden estää ja kipusi kilpailuissa palkintopallille useammin kuin yli kymmenen senttiä itseään korkeammat orit. Selestine kilpaili menestyksekkäästi monia vuosia ja siitä näkee vieläkin, että se todella oli kilpahevosten aatelistoa. Tamma on haluttu hevonen este- ja koulusuvuissa, sillä se periyttää monilahjakkuutensa suoraan jälkikasvulle. Tähän mennessä Selestine on varsonut kuusi hienoa varsaa, neljä oria ja kaksi tammaa. Tamma asuu Saksassa, jossa se on yhä siitostammana jatkamassa sukuaan eteenpäin ja tuomassa maailmaan uusia tähtihevosia. Luonteltaan Selestine on ajoittain itsepäinen ja vahvasti yhden ihmisen hevonen.
ee. Thebelle on suurehko, kimo siitostamma, joka asuu kasvattajansa kotitilalla Saksassa, missä tamma on myös syntynyt ja koulutettu ja asunut koko ikänsä. Thebelle ei ole niitä kaikkein arvostetuimpia nimiä oldenburginhevosten sukutauluissa, mutta sen tasaiset luonteenpiirteet ja rauhallinen olemus toimivat kätevästi vastakohtina helposti kuumuville, temperamenttisille oreille. Thebelle on kilpaillut sekä koulu-, että esteratsastuksen parissa tasoilla Intermediate ja 110cm. Tammalla on neljä hienoa jälkeläistä, jotka ovat onnistuneiden isävalintojen seurauksena menestyneet loisteliaasti kilparadoilla omissa lajeissaan. Thebellen varsat ovat usein emänsä tapaan helposti käsiteltäviä ja vastaanottavaisia. Kimo periyttää jälkeläisilleen myös monipuolisuuttaan eri lajien suorittajana, ja kaksi sen varsoista kilpaileekin sekä este-, että kouluratsastuksessa, yksi kenttäkilpailuissa ja yksi pelkästään kouluratsastuksessa tasolla Grand Prix. Thebelle ei ole erityisen hieno hevonen lukuisine meriitteineen ja hienoine sukuineen, vaan periytyy osittain hevosista, jotka ovat kilpailleet elämänsä aikana hyvin niukasti. Suosittua siitoshevosta tammasta tuskin tulee, mutta sen aurinkoinen olemus on vertaansa vailla.
eei. Koulupainotteinen, kookkaammman puoleinen ori Valence tulee vanhasta mahtisuvusta, joka on vielä tänä päivänäkin esillä huipulla kilpailevien hevosten sukutauluissa. Ruunikko syntyi kaksikymmentä vuotta sitten Saksassa alkuvuodesta ja kasvattajalle oli jo varsana selvää, että se oli paljon samana vuonna syntyneitä varsoja edellä. Voittoputki ikätovereiden kanssa ei nuoruusikään tyssännyt, sillä Valence aloitti kilparatojen kiertämisen voittamalla kolme ensimmäistä kilpailuaan huippuprosentein. Luonteeltaan Valencea voitaisiin kuvailla lempeäksi jättiläiseksi, mikä se kyllä onkin. Suureen ruunikkoon ulkokuoreen on mahdutettu roppakaupalla taitoja, mutta myös äärimmäisen lempeä sydän. Valence on hyvä periyttäjä vaikka sen varsat eivät olekaan isänsä veroisia, mutta yhtä kilttejä ne ovat.
eee. Taya oli pienikokoinen ruunikkotamma, joka syntyi ennen aikojaan ja oli koko elämänsä heikompi kuin muut, niin rakenteeltaan kuin kyvyiltäänkin. Se ei menestynyt kilpailuissa (Int I) ja Taya siirrettiin ensimmäisen kisakautensa jälkeen kokonaan siitoskäyttöön. Siitä ei ollut näyttelyhevoseksikaan hentoisen ulkomuotonsa vuoksi, mutta siitostammana se oli omiaan ja omasi vahvan äidinvaiston, mikä teki Tayasta hyvän emän varsoilleen. Huonon kilpa- ja näyttelymenestyksensä vuoksi Taya varsoi elämänsä aikana vain kaksi varsaa, joista toinen kuitenkin lopetettiin nuorena jalkaongelmien vuoksi. Taya kuoli suolisolmun saatuaan kahdeksantoista vuoden iässä eläinlääkäriasemalla. Tamma periytti jälkeläisilleen lempeää luonnettaan, mutta harmillisesti myös kilparadoille huonoa onnea.
|
|
Kantakirjaustilaisuudet järjestetään tätä nykyä Rosenhof nimisen tallin tiloissa. Tilat ovat upeat ja tilaisuutta ajatellen täydelliset. Mutta iso miinus meidän lihassa on se, että talli sijaitsee Saksassa. Tällä kertaa suuntasimme ensin laivalla Ruotsin puolelle ja ajoimme rekalla loppumatkan. Matkaaminen meni hyvin eikä Davi tuntunut olevan reissusta kovinkaan väsynyt, vaikka matkaseuralaisilla väsymyksen merkkejä olikin havaittavissa. Itse tapahtumassa Davi esiintyi mielestäni oikein mallikelpoisesti. Se sai pisterivin 17 + 18 + 17 + 17 eli 69 pistettä ja kolmas palkinto. Davi oli kantakirjakelpoinen jo heti vanhempiensa palkintojen johdosta, mutta se oli käynyt nappaamassa NJ näyttelystä, jotka olivat siis kotikisat, myös ihan oman serttinsä jonka puolesta sen olisi myös voinut kantakirjata.
Jännittävät kotikisat taas käynnissä kun Kouluvarsojen -ja nuorten laatuarvostelu starttasi Oldfinion Dressagessa. Olin ilmoittanut Davin mukaan 3-vuotiaiden luokkaan. Näiden kilpailujen tarkoitus oli lähinnä hakea tammalle kokemusta ja viisautta. Nämä nuoret kun tuntuvat aina ottavan ison harppauksen aikuisuuteen kun ne pääsevät areenoille esiintymään. Ja saahan tästä osallistumisesta KRJ:n laatuarvostelussa pisteen. KRJ:n laatuarvosteluhan on se meidän päätavoite, mahdollisen YLA tilaisuuden kanssa. Davi sai suvustaan yhden pisteen mikä oli ihan odotettu tulos tällä pisteytyksellä. Rakenteesta tuli hienot yhdeksän pistettä. Liikepisteet olivat tasaiset. Ravi, käynti ja laukka saivat kaikki arvosanakseen kolmosen. Eli tammalla on kolme hyvää perusaskellajia joita lähteä työstämään kohti koulukilpailuja. Yhteenlaskettujen pisteiden jälkeen tamma sai siis kolmospalkinnon.
KRJ:n laatuarvostelu meni Davin kanssa juuri niin kuin olin ajatellutkin. Rakennepisteitä neiti sai mukavat kahdeksan pistettä, kilpailupisteitä tuli 41 kun neiti on käynyt nappaamassa itselleen yhden KRJ Cup sijoituksen. Vanhemmiltaan tamma sai 22 pistettä. Jälkeläispisteet jäivät muutaman pisteen vajaaksi sillä Davin jälkeläiset ovat vielä hieman nuoria ja kokemattomia kilpureita joten ne eivät ole sijoituksia ihan täysien pisteiden verran keräännyttäneet. Tämä ei kuitenkaan Davin kokonaispistemäärää juurikaan rumenna, sillä pisteisiin tulee vielä lisäpisteet mukaan ja kaiken kaikkiaan pisteet riittävät helposti ylittämään ykköspalkinnon rajan. Samassa tilaisuudessa palkittiin myös toinen Oldfinion kasvatti ja tämäkin hienosti ykköspalkinnolle. Nyt oikeastaan jäädään jännittämään, että kuinka moni Davin omista nykyisistä ja ehkä myös tulevista jälkeläisistä innostuu ihan laatuarvosteluista asti.
Tänään valmennusvuorossa oli Oldfinion Daviwse, kookas ruunikkotamma, joka omistajansa mukaan on melkoinen tapaus: tammamainen ja vielä jääräpäinenkin. Odotukseni olivat kovin ristiriitaiset, mutta Davia hetken katseltuani huokaisin helpotuksesta, sillä tammalla oli ilmeisesti hyvä päivä. Se liikkui jo alkuverkasta lähtien rennosti ja letkeästi ja vaikutti hyvin tyytyväiseltä. Päivän ohjelmassa oli ihan yleistä katselua ja monipuolista ratsastelua, jotta seuraavalla kerralla osattaisiin keskittyä olennaisiin seikkoihin. Ratsukko suoritti vallan mallikkaasti mm. täyspiruetteja ja lisättyjä ja koottuja askellajeja, pohkeenväistöt ja vähän avo- ja sulkutaivutusta kaikissa askellajeissa. Ainoastaan laukanvaihdot joka askeleella tuottivat ratsukolle pientä pään vaivaa, sillä Davi jäi takajaloilla aina vähän hitaaksi muutaman vaihdon jälkeen. Korjailin vähän ratsastajan asentoa, lähinnä käsien paikkaa, mutta muuten ratsukon yhteistyö näytti mutkattomalta ja hyvältä!
Oldfinion Daviwsen kanssa päästiin tänään tositoimiin, kun työn alle otettiin edellisellä kerralla hieman ongelmaa tuottaneet laukanvaihdot joka askeleella. Tänään Davi ei selvästikään ollut yhtä yhteistyöhaluinen kuin viime kerralla, joten alkuverryttely aloitettiin alkukäyntien jälkeen suoraan reippaassa laukassa ratsastaja kevyessä istunnassa. Melko nopeasti Davista alkoi löytyä hyvän näköistä liikettä ja ratsastaja ravaili vielä kevyesti taivutellen ennen kuin ryhdyimme käsittelemään valmennuksen varsinaista aihetta. Aloitimme tekemällä muutaman oikein mallikkaan yksittäisen vaihdon laukkaväistön päätteeksi ja näissä Davi toimi erinomaisesti! Sitten aloimme ottaa sarjavaihtoja lävistäjillä, aluksi vain tehden kolme vaihtoa putkeen. Nämä menivät vielä kivasti, mutta Davi alkoi selvästi hidastua kun aloimme ottaa viittä vaihtoa. Tämän korjaaminen ei vaatinut onneksi ydinfysiikkaa, vaan Daville riitti että ratsastaja piti ryhtinsä paremmin vaihtojen aikana ja antoi tammalle enemmän tilaa toimia itse.
